maanantai 7. maaliskuuta 2016

Hello Stockholm!

DSC00471
DSC00466 Niinkun viime postauksessa kerroin, otettiin ja lähdettiin tohon länsinaapuriin kyläilemään. Aikaiset herätykset tunnetusti on mun juttu, plus siihen laivalla olo, joka mukavasti aina turvottaa ja saa meikäläisen pään vippaamaan siihen malliin että pahaa teki. Mies ei huomannut laivan edes liikkuvan, kun mä jo valittelin seilaamista korvien välissä. Meidät otti vastaan ah, ihana harmaa ja sateinen Tukholma. 
Laivan ollessa perillä seitsemältä aamulla ja kauppojen auetessa vasta kymmeneltä... Ai että oli mies tyytyväinen! Otettiin tuo ylimääräinen aika aamureippailuna keskustaan, voi Timberlandit "ota Jenny nyt hyvät kävelykengät mukaan"- check! Alle vartti kävelyä ja rakot... 
Mentiin tappamaan aikaa ylihinnoitellulle hotelliaamiaiselle, jossa hehe vierähtikin sen melkein 2 tuntia. Täytyy kyllä myöntää että luettiin kaikki mahdolliset ruotsinkieliset sanomalehdet ja esitettiin että lazy morning no rush- menossa. Tosiasiassa molemmat paniikinomaisesti yritti juoda teetä ja kahvia niin hitaasti kuin mahdollista, siis koska ruokaa ei vaan enää mahtunut eikä halunnut istua siellä vaan silleen, moro täsä mä ny vaa ole. Pakko silti myöntää, teki tuo aamuherääminen kepposensa ja menin naistenvessaan nukkumaan 5 minuutiksi. 
Hehe, miten helpottikin oloa...
DSC00483 DSC00478 DSC00492 Jälkeenpäin nyt toki harmittaa, ettei menty vasta keväämmällä tai kesällä, niin olis voinut kuluttaa aikaa istuskelemalla puistossa tai oikeesti kiertelemällä paikkoja. Sade söi vähän fiilistä, mutta sitkeesti mentiin vaan ilman sateenvarjoa ympäri kyliä! Ja kuka vielä mietti aamulla laivassa jos kihartais tukkansa... Tossa aamiaiskuvassa näkee, miten näppärästi alkoi rehottamaan karvat! Loppupäivästä tukka oli kyllä visusti jo kiinni.
Luonnollisesti en sitten ottanut kuvia maisemista, koska se sade ja harmaus söi vähän intoa siitä hommasta. Ehkä tää tarkottaa uutta reissua kesällä?! Jos vaan lomapäiviä järjestyy, nimittäin oli puhetta likkojen kanssa uusia viime vuotinen törkeän hauska Tallinnan reissu.
DSC00508 DSC00520 Koska kyseessä oli yhdistettynä pidennetty viikonloppureissu ja mun synttärit, täytyihän sitä synttärisankaria vähän hemmotella ja Visaa rääkätä. (Miksei mun miehen nimi oo Visa?? Näin btw..)
Mullahan oli selvät sävelet, mitä lähden hakemaan jos ei piheys iske paikanpäällä- oon nimittäin vähän sellanen että niin saattaa käydä. Joskus se käy kaupassa ihan perustarvikkeidenkin kanssa, joskus jätän paidan ostamatta yhdellä kertaa vaikka tiedän että tarvitsen sen ja haen sen kuitenkin viikon päästä. Vähän sellanen, jossittelija ja muka fiksu rahankäyttäjä. 
Ei silti, nyt on pakko taputtaa itteään olkapäälle, tuli hyvin säästettyä mun lahjaan, myytyä vanhoja vaatteita ja laukkuja pois. Joskus on kiva hemmotella itteään, ja mun mielestä kuuluukin. Jokainen tavallaan ja tyylillään. Mä tiesin mitä lähdin hakemaan mutten sitten ostanut sitä kuitenkaan, eikä budjettikaan pitänyt, mutta koska mies haluaa aina mennä sieltä missä aita on matalin mitä tulee lahjojenostoon, niin halusi hän osallistua tähän yhteiseen hyvään (LUE: Happy wife happy life.)
Myönnän silti, että tunti tuolla Vuittonin liikeessä meni. Kiersin kauppaa ja palasin haluamani tuotteen luokse ja katsoin sitä sillä silmällä- rakastuisinko siihen taas uudestaan kun nurkan takaa kurkkasin. Voi äly hoi kyllä ne siellä katto kieroon mua, mut naisen pitää tehdä mitä naisen on tehtävä! Naurattaa vieläkin mun zumbailut siellä. 
Jouduin muokkaamaan ton ylläolevan kuvan aika elottomaksi, sillä mulla on aika vahvat reaktiot mitä tulee hermostumiseen, suuttumiseen ja jännittämiseen. Mulla vetää rintakehä ihan tulipunaseksi ja posket myös! Ennenkun tästä tiedettiin, olin jopa lääkärillä että mitä tapahtuu :D Niinpä musta aika helpolla näkee jos rupee savu nousemaan korvista tai jännitys laukeaa, punanen hikipää joka kiipeilee pitkin seiniä- jep, siellä Jenny.
DSC00522
Kun oltiin saatu se reipas 12 tuntia kituutettua itteämme, lompakoita ja mun jalkoja (ai hemmetti, vieläkin ihan tuhoon tuomitut) lähdettiin takaisin Suomeen ja jälleen aamulla ollessamme perillä puoli kahdeksan aikaan suuntasimme Naantalin kylpylään, johon meillä oli lahjakortti, jonka miekkonen sai joululahjaksi. Se kattoi kaksi vuorokautta siellä, ruokailut ja vapaavalintaiset spa-hoidot ja tietysti merimakrillina lillumisen porealtaassa. Kuulostaa mukavalta eikö? 
No, meidän eka hotellihuone oli ihan järkyttävä. Sellanen pyökin värinen, nuhjuinen, remontoitu varmaan viimeksi 30 vuotta sitten. Onneksi se saatiin vaihdettua kuitenkin, ei olisi tullut mitään olla kahta yötä siinä kammiossa!
Paikoillaan oleminen ja vetelehtiminen vaan alkoi aika pian kyllästyttää ja siihen päälle vielä joku ihme pahoinvointikohtaus niin kyllä me päätettiin kotio lähteä toiseksi yöksi. Eikä harmita yhtään, tänään pääsi järjestelemään kotia ja heppailemaan. 
Myöhemmin tällä viikolla voisin tehdä postauksen ostoksista, jos kiinnostaa nähdä!



jenny

11 kommenttia:

  1. Vuittonit kiinnostaa aina, postausta odotellessa! ;)

    Terv. Janica

    VastaaPoista
  2. Miksi sulla on aina huono olo matkustaessa ja pois kotoa ollessa? Miksi et koskaan ole tyytyväinen saamiisi asioihin? Arvostaisin ainakin suuresti jos pääsisin ilmaiseksi hotelliin nauttimaan. Joku nyt siis maksoi turhaan lahjakortista kaksi yötä, kun vaan yhden olitte. Lahjan antajalla varmaan tosi kiva fiilis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aina ja koskaan? Nyt kelpais perustelut ja kovasti kaipaankin niitä :D Sori, matkapahoinvointi on kyllä kiva juttu ja en tiedä tuliko jotain ruuasta kun jouduttiin lähtemään. Kuten tekstissä olikin, tekemättä mitään kaksi päivää ei oikeen oo mun juttu eikä mun miehenkään :) Ei sitten viitsitä nyt herneitä turhasta ottaa :D Lahjan antaja kyllä tietää jo eikä ollut moksiskaan :D Sanoi vaan että oli hyvä että huoneen vaihto järjestyi :)

      Poista
    2. Kieltämättä samaa mieltä...2 yötä Naantalin kylpylässä spa-hoitoineen ja ruokineen maksaa hunajaa ja mansikoita, itse en kehtaisi häipyä yhden yön jälkeen kotiin ja valittaa hotellihuoneesta. Noh, ei varmaan toiste tuu tollasta lahjaa ;)

      Poista
    3. Juu tottakai maksaa, en kai mä tyhmä ole!:) Lahjakortti oli sinne mun miehen työpaikalta, ei keneltäkään yksityishenkilöltä ettei ketään ole mennyt konkurssiin joten ne palkot nyt nenukoista pois:) se on mulle ihan sama kehtaisitko sä, ME päätettiin tehdä näin tilanteen sanelemana ja ME yhdessä päätimme pyytää vaihtaa huonetta koska se oli niin kämänen, ja maksoimme ITSE siitä muutaman kympin :D Ja sanotaan sekin vielä, että edelleenkään kukaan ei ollut loukkaantunut mistään, edes lahjakortin antajat vaan te tuikituntemattomat anonyymit ja te ette päätä tuleeko toistamiseen tuollainen lahjakortti vai ei!:) yes, tämä oli tässä! 8)

      Poista
  3. Ite en oo ikinä käyny Tukholmassa, mut joskus haluun kyl mennä :) millanen hintataso siel on? ps. ostosvideo olis kiva ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa! :) aika samanlainen kun Suomessa. Ostokset tulee kuvina mutta lv ostos ehkä videolla :)

      Poista
  4. kiva jotenki kuulla etten oo ainoa jolla on ongelmia punaiseksi lehahtamisen kans :D äh se on niin ärsyttävää! mulla alkaa punottaa posket ja KORVAT.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ihan todella ärsyttävää. :D ja sit ku sitä ei saa piiloon ei millään! Painelet menemään tomaatinpunasena, ai että!

      Poista
  5. Olipa helpottavaa kuulla, että jollakin muullakin kaula lehahtaa kirjavaksi kasvojen ohella lähes tunnetilasta kuin tunnetilasta. Joskus kroppa näemmä tietää paremmin olenko hermostunut ja puna alkaa nousta rintakehältä kohti kasvoja, vaikka kivenkovaan intän (ja kuvittelen), etten ole yhtään hermostunut -argh ne koulun esitelmät ja poskiin asti kiedotut huivit!!! Ihania kuvia säästä riippumatta, vähän naurattaa toi sun miehen ilme tuossa teidän yhteis-selfiessä :)
    Minna

    VastaaPoista

Kiitos asiallisesta kommentistasi :)