sunnuntai 27. maaliskuuta 2016

Striped

DSC00261 DSC00268 DSC00272 DSC00160

Bag/Michael Kors
Coat/H&M
Dress/House of Brandon (*gifted)
Shoes/Kenkäpori
Sunnies/Bubbleroom
Scarf/eBay
Watch/Marc Jacobs



Toivottavasti vikat lumimaisemalliset kuvat tältä talvelta, ei vaan nyt kun pääs sanomaan näin ni eiköhän seuraavassa sekunnissa taas toi kaunis auringonpaiste muutu rankaks räntäsateeks kun pitäs lähteä just nyt heppailemaan. Eli pikamorot vaan nyt, alan illalla muokkaamaan kysymyspostauksen videota ja kuvaan teille mun ultimate kautta aikojen lemppari kosmetiikkatuotteet! 
Kiitos muuten viime postauksen kommenteista! Oli hurja huomata miten ei tullutkaan niitä "tuomitsen sinut koska täytit huulesi"- kommentteja. 
Hyvä mimmit!



jenny

perjantai 25. maaliskuuta 2016

No ne huulet!

Enpä olis muutama kuukausi sitten vielä uskonut että tulen tekemään postauksen mun turpavärkistä, tai lähinnä huulista. Tässä sitä kuitenkin ollaan; asia, josta on kuhistu ja muhistu, otettu screenshotteja ja vertailtu, onko se nyt menny täyttämään huulia vaiko ei. En ymmärrä silti, eikö se muka näy ja oo ihan itsestäänselvä juttu kun kuvia vertailee? Kuvissahan sen eron just huomaa. 
Niin lähellä kun mäkin päivittäin ihmisiä työskentelen vain murto-osa on huomannut mitään vasta kun oon sanonut että ylähuulta on fiksailtu. Vasta kun oon näyttänyt ennen ja jälkeen kuvat on hoksattu, että hitto niinhän onkin! Tässä tullaan taas siihen, miten moni oikeesti on täyttänyt tai korjannut huuliaan kenenkään tietämättä- koska maailmanluokan salaisuuden paljastus; kaiken voi tehdä myös kohtuudella. 
Media on täynnä näitä turboankkahuulia, Aitolehdet ja Pitkäsen Suvit sun muut, heistä nyt näkee että on jotain laitettu, jonka takia ihmiset tuomitsee heti kaikki jotka aikovat huulensa täyttää. 
"Sust tulee sit sellanen duckface"
"Tukiaishuulet tilauksessa vai?" 
Jep jep. 
No seuraavaksi tulee kuvia mun ankkahuulista, varautukaa nyt ihmeessä! Screenshot_2016-01-27-00-52-05 Tässä viime kesäisessä kuvassa näkee ihan naturalhuulet, ilman meikkiä koko akka. Niinkuin näkyy, ylähuuli on ihan murto-osan kokoinen verrattuna alahuuleen. Arvatkaapa vaan, mitä tapahtui, kun oikeen hampailla hymyili?
20151011_010238 20151011_015335 No, sehän katosi kokonaan. Toi ylläoleva kuva sai mut heräämään, että ei saakeli, toltako se oikeesti näyttää? 
Olin mä jo pienestä pitäen tiedostanut sen ettei mulla ole ylähuulta millä hymyillä, enkä oo kylläkään koskaan varonut nauramista sen pelossa että joku muu sen huomaisi, mutta ainahan se takaraivossa on ollut. Joku on saattanut huomata tai sitten ei, mutta tässäkin tapauksessa itsekriittisyys ja itsensä kovin vihollinenhan olet sinä itse, joka näkee pienetkin virheet. 
 Ylläoleva kuva on erään baarireissun tuotoksia ja voitte vaan kuvitella, kun seuraavana aamuna katsoin otettuja kuvia pienessä dagen efterissä ja tämä kuva pisti silmään. Muistan vaan tuijottaneeni kuvaa ja zoomailevani sitä tasapainotellen sitä oliko se niin paha vai ei, vaikka sisimmissäni tiesin ettei kukaan muu välittänyt asiasta mutta mulle tuli ihan hirveä olo. Niin ruma jotenkin. 
Jäin pyörittelemään asiaa mielessäni, mutta kyllähän mä sen tiesin että muutos on tultava. Pieniä pinnallisia asioita, tiedän tiedän- mutta kyllä jokainen nainen tekee kaikkensa että tuntisi olonsa paremmaksi. Eikä siinä ole kenelläkään mitään sanomista, mitä toinen omalle kropalleen tai naamalleen tekee. Mun äiti nyt tietysti hyppi riemusta soikeena kun kerroin suunnitelmistani. Ongelma oli kuitenkin korjattavissa pienen pienellä kosmeettisella toimenpiteellä. Enkä kadu yhtään, tai kyllä, yhtä asiaa; sitä, etten toimeutunut jo aikaisemmin. 
Screenshot_2016-03-09-22-09-10 Screenshot_2016-02-28-21-22-10 Screenshot_2016-03-15-23-21-29

En lähde valehtelemaan kuinka monta kertaa mulle on ylähuulta täytetty, sillä monesti on menty piikin alle. Sen täyttäminen on vaatinut pitkää pinnaa, kylmäkalleja, monen monta kirosanaa ja kyyneliä. Mun ylähuuli oli niin pieni että sen täyttäminen piti alottaa niinsanotusti nollista. 
No mitä toimenpiteeseen tulee, onhan se nyt ihan perseestä- suomeksi sanottuna ihan suoraan. Ensimmäiset kerrat oli pahimmat, mun neulakammo sai hikoilemaan ja voimaan pahoin, mutta ajan saatossa sekin on helpottanut ja silmät kiinni pitämällä pääsee pitkälle, sekä keskittymällä hengittämiseen. 
Mun luottotäyttäjä Nita (klik!) on nopea työssään ja yrittää tehdä kokemuksesta mieluisan kertomalla mitä tekee, mihin pistää ja milloin pistää. 
Pari päivää kestää huulissa turvotus, mutta lopullinen tulos näkyy parin viikon päästä, mikä on vähän petollista kun ensiksi jotut jo niihin hieman turpeisiin huuliin ja sitten kun turvotus lähtee niin tuntuu ettei ole mitään täytettä enää! Täytyy pitää järki päässä eikä antaa tulla vauhtisokeeksi.
 Mun huulet on turvonnut aina ihan kohtuuttomasti, siis ihan hulluna, mikä ilmeisesti johtui siitä etten juo vettä koskaan. Tällä kertaa (eilen siis pistetty) olin juonut 3 litraa päivässä vettä viikkoa ennen ja täytyy kyllä sanoa että eron huomaa, turvotus on 1/3 siitä mitä se oli. Paljon miellyttävämpää näin, vaikkei se veden litkiminen mitään hauskaa ole varsinkaan kun mä en vedestä erityisemmin oo koskaan tykännyt. 
No mutta, en tiedä mitä enempää höpisisi, laittakaa kysymyksiä jos niitä vielä heräsi. Tätä postausta on toivottu ja tässä se nyt on! Jos joku kokee tälläsen pinnalliseksi tms, niin voi jättää melkein sanomatta- sitä tää tavallaan on mutta tavallaan ei. 
Ihmisen omia päätöksiä edelleen eikä vain julkkisten etuoikeus, vaan myös tavallisten kaduntallaajien. Pieniä juttuja, jolla oli mulle iso vaikutus! Tulevaa kesää ja villejä huulimeikkejä odottaessa ;D



jenny

perjantai 18. maaliskuuta 2016

Louis Vuitton

DSC00616 DSC00624 DSC00633 DSC00636 DSC00649 DSC00653 DSC00669 Nimetön DSC00839

Siinä se on. Se on täydellinen. Mun ensimmäinen Vuittoni, rehellisesti rakkautta ensisilmäyksellä- St Germain MM. 
Mähän siis lähdin Ruotsista hakemaan Pradan laukkua, mutta jotenkaan en osannut päättää kahdesta väristä ja sanoinkin miekkoselle, että mennään käymään Vuittonilla vielä ennenkuin teen päätöksen. Luonnollisesti Pradan myyjätär elää varmasti vieläkin siinä toivossa että meikäläiset lähti lounaalle ikäänkuin pähkäilemään, kumpi vai kampi. 
Kiertelin ja kaartelin Vuittonilla ja viimeisellä vitriini-kassa-systeemi-pöydän alaosassa näin tämän laukun. Siihen mä jämähdin kuin sydänsilmäinen emoji. 
Sanotaanko että se 20 minuuttia kun odotimme palvelua oli ehkä pisimmät hetket hetkeen ja tekikin alkaa mieli polkea maata ja rääkyä kuin pieni lapsi, joka ei saa heti tahtoaan läpi. Halusin tietää, mahtuuko laukku edes sinnepäin mun budjettiin, vai löntystäisinkö takaisin Pradalle. 
No, budjettihan ylittyi yllättäen mutta ei liikaa, etteikö tuo minun toinen puoliskoni olisi sen verran voinut osallistua mun synttärilahjaan, varsinkin kun hän haluaa aina päästä helpoimmalla ilman miettimistä.

Siinähän se on nyt, mun ihka eka Vuittoni. Ei kuulemma laukku voi enää enempää kantajaltaan näyttää!


jenny

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Navy blue

DSC00006 DSC00084 DSC00050 DSC00105 DSC00020

Bag/Ralph Lauren
Shoes/Barcelona
Cape/Zalando
Hat/BikBok
Gloves/Asos
Scarf/Bubbeloom



Rehellisesti sanottuna oon istunut tässä koneen ääressä sutjakkaasti parisen tuntia, enkä oo saanut tekstiä aikaseks. Mä tiedän päivällä että mistä kirjottaisi, mutta en saa koskaan siirrettyä ajatusta paperille jotta muistaisin sen myöhemminkin. Joten, nyt saatte vaan asukuvat ja mä yritän saada tekstin päästäni ulos vielä tällä viikolla, tuli tossa nimittäin oltua parissa radiohaastattelussa ja telkkarissakin pienen pätkän verran puhumassa eräästä elokuvasta, jota me kourallinen bloggaajia Porissakin päästiin katsomaan ennakkoon!



Jenny

lauantai 12. maaliskuuta 2016

What I bought from Stockholm

DSC00555 Jee, nyt tulee pieni yhteenveto Tukholman ostoksista! Paljoa ei mukaan tarttunut määränä siis, koska mielessä oli itselle THE lahja, johon tiesin suttaantuvan enempi rahaa. Alotetaan! Ekana on Ted Bakerin ehkä maailman söpöimmän värinen kosmetiikkapussukka, jonka ostin laivalta viimoisilla kruunuilla. En vaan voinut olla vastustamatta sitä. Toi pussukka, jos jokin on tyttömäisyyden ilmentymä. Pelottavaa, että mulla on jotain vaaleanpunaista ja rusetillista. DSC00544 Ja heti viedään kaikelta ällöltä tyttömäisyydeltä pohja pois, sillä tää kynttiläkippokallo oli jotain niin hienoa että oli vaan ostettava. Ilmeisesti oli jonkun ruotsalaisen suunnittelijan käsialaa ja NK:n sisustusosasto oli täynnä kaikkea kivaa. Siis sellasta, että olis voinut vaan ostaa kaiken kotiinsa. DSC00583 Ihanat beiget käppäilykorkoonit River Islandilta. Sieltä mukaan tarttui kaksi toppiakin, mutta ne näkyköön joskus sitten asukuvissa, aika basic juttuja kuitenkin! Nää kengät oli puoleen hintaan ja sattumalta sopi toiseen toppiin minkä kotiutin sekä vielä yhteen juttuun, mikä selviää varmaan ensi viikolla... DSC00578 Yliarvostuksen yliarvostuneisuus Victorias Secret, jep jep. Pitihän sitä käydä kurkkaamassa se tilpehöörin määrä ja tarttuihan sitä jotain pientä mukaan. Ylihinnoitellut alkkarit, jessus sentään! DSC00574 Urban Outfitterssistä ihana ihana ihana muistikirja. DSC00558 Samaisesta kaupasta kuin muistikirja, pikku motivaatiomuki joka toimii kylläkin sutitelineenä. DSC00541 Tyhjin käsin ei Sephoraasta päästy tälläkään kertaa, mutta järki päässä silti hypistelin menemään, koska takaraivossa jyskitti edelleen tuleva lahjaostos. 3 hileistä luomiväriä kesän morsiammille mahdollisesti sekä säilytyskotelo niille. Peruspuuteri lähti myös mukaan! DSC00588 Okei, tätä päivää en koskaan olettanut tapahtuvan, että mulla olis Air maxit tai muutkaan tennarit jalassa. Tosiaan, kun kerroin edellisessä postauksessa rakkojen yllättäneen mut ihan muutamassa minuutissa, voitte vaan kuvitella kun kävelet sen 12h kolmet rakkolaastarit per koipi että minkä sievoisen tuhon Timberlandit aiheuttivat. 
Oltiin jossain urheilukaupassa ja mies sovitti läjän vaatteita mun istuessa penkillä jalat tuusan nuuskana kaikkien ostoskassien kanssa vaipuen epätoivoon jyskyttävän kivun kanssa. 
Istuskelin siinä puolisen tuntia, ja se joka sanoo ettei miehet kestä kierrellä kaupoissa niin piip, jätän kommentoimatta! Aloin koomaamaan toden teolla kiitos aikaisen aamuherätyksen ja hoksasin tuijottavani seinällä olevia Nikejä. Oon aina, aina vihannut niitä valkosia versioita näistä, sillä kun ne nyt näyttävät sellasilta tukikengiltä tai avaruuskengiltä- joiksi mä oon niitä nimittänyt
Siinä kivussa ja tiedossa, että kiertelyä oli jäljellä vielä monta tuntia alkoi nuo kengät näyttämään yllättävän hyviltä ja mukavilta. Pyöriteltyä hetken asiaa siinä, eikö vaiko juu, houkutteli ajatus kivuttomasta kävelystä ja nyt täytyy kyllä sanoa, että ihan tyytyväinen oon vieläkin kenkiin! DSC00590 Ah, THE lahja! En paljasta sisältöä kuitenkaan ihan vielä, sillä haluan tehdä sitä varten ihan oman postauksen ja toisaalta, pitää vielä sisällön hetken aikaa vain "itselläni". Pakoilin viikon laatikon avaamista ja lahjan kohtaamista, sillä kyllä se edelleen järkeä vastaan taisteli että meni iso raha lahjaan, vaikka salaa myhäilin kun näin mielessäni kevätasuja tämän kanssa, myönnettäköön että perhoset lenteli mahanpohjassa vieläkin. 
Ulkoilutin tätä silti jo kaupungilla vähän... DSC00564 DSC00566 Toinenkin kirjanen, jonka selaaminen Urban Outfittersissä sai mut uppoutumaan ja selailemaan sitä. Se on tavallaan päiväkirja, muttei kuitenkaan. Ylläolevassa kuvassa on esimerkki, millasia sivuja kannet pitää sisällään. Sinne kirjataan asioita, unelmia ja ideoita, joita haluaa tehdä sekä toteuttaa elämän aikana. Tämä opus kaikella tyhjyydellään inspiroi ihan suunnattomasti, sillä siellä on pieniä mietelauseita sekä muiden bucketlistoista pätkiä. Takakannessa on teksti, jonka yksi osio puhutteli aika paljon: "We only have 960 months to live on this big beautiful world- that's if we get to the ripe age of 80." 
Hullua.



jenny

maanantai 7. maaliskuuta 2016

Hello Stockholm!

DSC00471
DSC00466 Niinkun viime postauksessa kerroin, otettiin ja lähdettiin tohon länsinaapuriin kyläilemään. Aikaiset herätykset tunnetusti on mun juttu, plus siihen laivalla olo, joka mukavasti aina turvottaa ja saa meikäläisen pään vippaamaan siihen malliin että pahaa teki. Mies ei huomannut laivan edes liikkuvan, kun mä jo valittelin seilaamista korvien välissä. Meidät otti vastaan ah, ihana harmaa ja sateinen Tukholma. 
Laivan ollessa perillä seitsemältä aamulla ja kauppojen auetessa vasta kymmeneltä... Ai että oli mies tyytyväinen! Otettiin tuo ylimääräinen aika aamureippailuna keskustaan, voi Timberlandit "ota Jenny nyt hyvät kävelykengät mukaan"- check! Alle vartti kävelyä ja rakot... 
Mentiin tappamaan aikaa ylihinnoitellulle hotelliaamiaiselle, jossa hehe vierähtikin sen melkein 2 tuntia. Täytyy kyllä myöntää että luettiin kaikki mahdolliset ruotsinkieliset sanomalehdet ja esitettiin että lazy morning no rush- menossa. Tosiasiassa molemmat paniikinomaisesti yritti juoda teetä ja kahvia niin hitaasti kuin mahdollista, siis koska ruokaa ei vaan enää mahtunut eikä halunnut istua siellä vaan silleen, moro täsä mä ny vaa ole. Pakko silti myöntää, teki tuo aamuherääminen kepposensa ja menin naistenvessaan nukkumaan 5 minuutiksi. 
Hehe, miten helpottikin oloa...
DSC00483 DSC00478 DSC00492 Jälkeenpäin nyt toki harmittaa, ettei menty vasta keväämmällä tai kesällä, niin olis voinut kuluttaa aikaa istuskelemalla puistossa tai oikeesti kiertelemällä paikkoja. Sade söi vähän fiilistä, mutta sitkeesti mentiin vaan ilman sateenvarjoa ympäri kyliä! Ja kuka vielä mietti aamulla laivassa jos kihartais tukkansa... Tossa aamiaiskuvassa näkee, miten näppärästi alkoi rehottamaan karvat! Loppupäivästä tukka oli kyllä visusti jo kiinni.
Luonnollisesti en sitten ottanut kuvia maisemista, koska se sade ja harmaus söi vähän intoa siitä hommasta. Ehkä tää tarkottaa uutta reissua kesällä?! Jos vaan lomapäiviä järjestyy, nimittäin oli puhetta likkojen kanssa uusia viime vuotinen törkeän hauska Tallinnan reissu.
DSC00508 DSC00520 Koska kyseessä oli yhdistettynä pidennetty viikonloppureissu ja mun synttärit, täytyihän sitä synttärisankaria vähän hemmotella ja Visaa rääkätä. (Miksei mun miehen nimi oo Visa?? Näin btw..)
Mullahan oli selvät sävelet, mitä lähden hakemaan jos ei piheys iske paikanpäällä- oon nimittäin vähän sellanen että niin saattaa käydä. Joskus se käy kaupassa ihan perustarvikkeidenkin kanssa, joskus jätän paidan ostamatta yhdellä kertaa vaikka tiedän että tarvitsen sen ja haen sen kuitenkin viikon päästä. Vähän sellanen, jossittelija ja muka fiksu rahankäyttäjä. 
Ei silti, nyt on pakko taputtaa itteään olkapäälle, tuli hyvin säästettyä mun lahjaan, myytyä vanhoja vaatteita ja laukkuja pois. Joskus on kiva hemmotella itteään, ja mun mielestä kuuluukin. Jokainen tavallaan ja tyylillään. Mä tiesin mitä lähdin hakemaan mutten sitten ostanut sitä kuitenkaan, eikä budjettikaan pitänyt, mutta koska mies haluaa aina mennä sieltä missä aita on matalin mitä tulee lahjojenostoon, niin halusi hän osallistua tähän yhteiseen hyvään (LUE: Happy wife happy life.)
Myönnän silti, että tunti tuolla Vuittonin liikeessä meni. Kiersin kauppaa ja palasin haluamani tuotteen luokse ja katsoin sitä sillä silmällä- rakastuisinko siihen taas uudestaan kun nurkan takaa kurkkasin. Voi äly hoi kyllä ne siellä katto kieroon mua, mut naisen pitää tehdä mitä naisen on tehtävä! Naurattaa vieläkin mun zumbailut siellä. 
Jouduin muokkaamaan ton ylläolevan kuvan aika elottomaksi, sillä mulla on aika vahvat reaktiot mitä tulee hermostumiseen, suuttumiseen ja jännittämiseen. Mulla vetää rintakehä ihan tulipunaseksi ja posket myös! Ennenkun tästä tiedettiin, olin jopa lääkärillä että mitä tapahtuu :D Niinpä musta aika helpolla näkee jos rupee savu nousemaan korvista tai jännitys laukeaa, punanen hikipää joka kiipeilee pitkin seiniä- jep, siellä Jenny.
DSC00522
Kun oltiin saatu se reipas 12 tuntia kituutettua itteämme, lompakoita ja mun jalkoja (ai hemmetti, vieläkin ihan tuhoon tuomitut) lähdettiin takaisin Suomeen ja jälleen aamulla ollessamme perillä puoli kahdeksan aikaan suuntasimme Naantalin kylpylään, johon meillä oli lahjakortti, jonka miekkonen sai joululahjaksi. Se kattoi kaksi vuorokautta siellä, ruokailut ja vapaavalintaiset spa-hoidot ja tietysti merimakrillina lillumisen porealtaassa. Kuulostaa mukavalta eikö? 
No, meidän eka hotellihuone oli ihan järkyttävä. Sellanen pyökin värinen, nuhjuinen, remontoitu varmaan viimeksi 30 vuotta sitten. Onneksi se saatiin vaihdettua kuitenkin, ei olisi tullut mitään olla kahta yötä siinä kammiossa!
Paikoillaan oleminen ja vetelehtiminen vaan alkoi aika pian kyllästyttää ja siihen päälle vielä joku ihme pahoinvointikohtaus niin kyllä me päätettiin kotio lähteä toiseksi yöksi. Eikä harmita yhtään, tänään pääsi järjestelemään kotia ja heppailemaan. 
Myöhemmin tällä viikolla voisin tehdä postauksen ostoksista, jos kiinnostaa nähdä!



jenny

keskiviikko 2. maaliskuuta 2016

Spring feelings

DSC00446 DSC00298 DSC00287 DSC00323 DSC00274 DSC00367

Watch/Marc Jacobs
Shoes/Timberland
Bag/Michael Kors
Dress/House of Brandon (saatu)
Faux fur vest/Boohoo
Beanie/Zalando
Sunnies/Bubbleroom

Oi ja voi, niin se vuosi taas olis vierähtänyt.. Blogi täytti 3 vuotta ja meikäläinen vanhenee (lue: paranee) taas vuoden. How on earth, jos sopii kysyä? Tässä sitä kuitenkin ollaan, muutamaa tuntia vajaa 24 vuotta kun tätä kirjotan ja silti samalla luukutan Disneyn leffamusiikkeja taustalla, osaten jokaikisen biisin ulkoa, joita oon ehkä pakonomaisesti kuunnellut tässä yrittäen entisestään jotenkin lapsellistua, sillä heheh, ehkä jotenkin tuntuu niin kauheelta ajatukselta se, että mun äiti alkoi odottamaan mua mun ikäsenä. Terveppä terve, mikä vauvakuume, mikä aikuistuminen? Missä välissä sellasia pitäis ehtiä miettimään, onneksi kumpaakaan edellämainituista ei kuulu mun aikatauluun kuitenkaan vielä. 
Oon viime aikoina vetäytynyt miettimään ittekseni asioita; ikää tulee, onko tää elämä sitä mitä haluan? Muistan pikku-Jennyn, joka vannoi kautta kiven ja kannon että yliopistoelämä täältä tullaan, ulkomaille muutto heti kun täysi-ikäisyys on plakkarissa, oma hevostalli ja niin edelleen. Se olis hemmetin näppärää, jos joku sanois sulle että näin sun tulee elää sun elämä. Näin se kuuluu tehdä, tää on sun hommas ja tässä sun työ.. Mutta kuten tiedämme, ei niin vaan toimita. 
Minne tästä vois reklamoida? 
No anyhow, pidän tässä huomisesta lähtien pienen talviloman tai no, lähinnä pidennetyn viikonlopun. Siihen kuuluu poistuminen Suomen rajojen ulkopuolelta ja shoppailua. Ei huono? Täytyy katsoa, jos vaikka Tukholma tarjoais jotain itelle, olis yks tai kaks pientä juttua mielessä, mutta lähinnä lähden rentoutumaan ja ihmettelemään.. 
Ehkän jopa vähän terottamaan mun ruotsinkieltä, siitä onkin ikuisuus kun on saanut viettää aikaa Ruotsin maaperällä veivaten kunnon svedua. Niin ja siis niille jotka eivät tiedä, oon asunut länsinaapurissa muutaman vuoden lapsena ja Suomessa vielä käynyt ruotsinkielistä koulua ja vasta nelosluokalla vaihdoin suomenkieliseen kouluun. Ruotsin puhuminen tapahtuu lähinnä neljän promillen pöhnässä ja sillon se sujuukin- kun ei tuu mietittyä liikaa!



jenny