sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Bun and plum

DSC04162 DSC04187 DSC04246 DSC04158 DSC04276

Scarf/eBay
Bag/H&M
Shorts/Blanco
Shoes/Blanco
Earrings/H&M
Blouse/Old


Hui kun pelästyin kansiota koneelta, jossa oli vielä kuvia joiden olemassaoloa en muistanut. Olipahan sit muuten kirkkaita kuvia verrattuna tän päiväsiin.. Näissä kuvissa on astetta ilosemman näköinen naikkonenkin jostain kumman syystä; harmaudessa otetut kuvat syö kyllä ihmisestä kaiken värin ja fiilis on lattea. No, tätä taas tulee kestämään seuraavat sata kuukautta ja ihmiset valittaa säästä ja ja ja..
Mutta vaikka tästä asusta! Nää tekonahkashortsit on jotain niin parasta. Ostin ne Barcelonasta ihan randomilla ja voi pojat, nää mukautuu kaikkeen. Juhlaan, arkeen, yökerhoon.. Okei, kesällä nyt ei ehkä oikeen kuumalla, mut kuitenkin! Nää on yks niitä luottovaatteita joita multa löytyy. Samoin noi korkoonit. Samasta paikasta ostettu ja jalassa aivan liian mukavat. 
Oikeestaan jos rehellisiä ollaan, toi kauppa on jo itsessään sellanen minkä takia vois lähteä lomalle...



jenny

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Latest nails

20151015_175507 20151014_152700 20151014_135711 20151014_115804 20151013_153925 20150924_170801 20150923_164719 20151124_175207 20151124_161039 20151123_163408 20151123_132331 20151121_134009 20151120_151200 20151120_125712 20151120_114240 20151113_160519 20151027_144100 20151023_153253 20151022_123606 20151118_155944(0)


Jahas, tää plikka olis näyttöä vaille paperillinen ammattilainen, eli tänään olin kynsikoulutuksessa viimistä kertaa. 6 koulutuspäivää takana ja ehkä muutamia ahaa-elämyksiä rikkaampana (muuten paljon koulutusmaksun jälkeen köyhempänä kylläkin.) Ehkäpä tammikuussa sitten menen ja suoritan näytön ja bileet järjestetään, jos paperi napataan kouraan. 
Jeejee!



jenny

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Grey

DSC06455 DSC06506 DSC06516 DSC06514 DSC06565 DSC06438

Shoes/Forever21
Skirt/Gina Tricot
Bag/Michael Kors
Top/Pull and Bear
Necklace/eBay



Huhhuh, mitä siitä onkaan aikaa kun oon viimeksi päässyt oikeen kirjottelemaan tänne? Tuntuu olevan pieni ikuisuus. Voisin saarnata ikuisesta yrittäjien kirouksesta kuningasstressistä, julmasta synkkyydestä, tuntien vähyydeestä, pitkistä työpäivistä.. Ja jotta ei kiireiseksi menisi niin otinpahan vielä hevosen ratsastettavakseni! Kaverit on auttamatta jääneet vähälle huomiolle ja mä unohtelen asioita jostain syystä todella paljon nykyään.
 Noo, positiivisia asioita sentään on että joulu on pian ja saan pidettyä jopa 5 (viisi) vapaapäivää! Voin kertoa että tarpeeseen tulee ihan huolella. Ai ai, malttais millään odottaa.  Siljakin vielä meni ja tekaisi yhden tempun, joka sai mut entistä pahemmin odottamaan joulukuun vaihtumista- siitä sitten enempi kun kuu vaihtuu!
Lupasin myös ilmoitella, kun kirpputori Aarrepori avaa ovensa. No sehän tapahtui lauantaina mutta käsi sydämellä vannon etten oo ehtinyt ees istahtamaan hetkeksi jotta olisin saanut tekstiä tänne. Mutta jos selviämme tästä, niin mulla olis kaksi paikkaa pengottavissa Mikkolantie 33:ssa! Paikat 188 ja 191 pullollaan vaatetta :)





jenny



(*gifted)

torstai 12. marraskuuta 2015

White and Beige

DSC06574 DSC06719 DSC06667 DSC06637 DSC06699
Dress/Missguided
Bag/Michael Kors
Jacket/SheIn*
Shoes/Blanco


Isänpäiväasu täältä vihdoin ja viimein ihmisten ilmoille! Tää meno ja meininki on taas niin hyytävää että päivät vaan vilisee silmissä. Pimeetä on aamulla ja illalla kun lähdet töistä. On jännä, kun kesällä 19-20 aikaan on vielä silleen että joo, lähdenpä vaikka vielä kauppaan tai kaverille mutta nyt jo iltapäivällä on sellanen fiilis että kotiin sohvalle kynttilät päälle ja peitto päälle ja telkku auki ja avot. Kuvien ottaminen on haastavinta koskaan ja tän postauksen kuvat ärsyttää mua ihan suunnattomasti. Näillä nyt vaan mennän ja uudella laukullakin, joka oli aivan täydellinen heräteostos Ratsulasta, kun se nyt vaan oli niin kovassa alessa että olihan se saatava. 
Ei sillä, samaa laukkua oon vakoillut jo mustana että mielessä on ko.laukku ollut mutta värivalinta valikoitui pakonsanelemana. Nimittäin alepöydällä oli kaksi sinapinruskeeta, kaksi valkoista ja yksi musta samaa mallia oleva laukku. Siinä pöydän äärellä pyöri yksi mies ja otti kuvia tästä mun kohteestani, the mustasta laukusta. Odotti ja odotti, katteli puhelintaan, tutki laukkua, käänteli ja väänteli, soitti taas ja vähän näpytteli puhelintaan lisää. Ajattelin jo että hemmetti, jos vaimoke puhelimen päässä ei tuossa ajassa osaa päättää haluaako laukun ni antakoon jonossa seuraavalle. Kutkuttavia hetkiä vietin vakoillen jonkun 20 minuuttia. Vähän piilossa kuitenkin, kahdesta syystä; ettei mies bongaa mun vaanimisvalmiuttani ja toisekseen sitä, että lähdin meikittömänä, posket helottaen tallivaatteissa ostoksille. Vähän niinkun superhyväpaha extempore. 
Extempore reissu, extempore laukku- makes sense?!
No kuitenkin jouduin myöntämään tappion kun mies vihdoin ja viimein kiikutti kassin kassalle ja mä jäin rannalle ruikuttamaan. Nappasin valkosen laukun ja laahustin miehen perään jonottamaan häntä koipien välissä. Ei silti, ei mulla ollutkaan vielä isoa valkosta nahkalaukkua joten tulipahan sekin kokoelmaan hankittua. 
Joten loppu hyvin kaikki hyvin!



jenny




*gifted 

perjantai 6. marraskuuta 2015

Earth tones

DSC06097 DSC06150 DSC06180 DSC06163 DSC06146 DSC06201

Bag/Michael Kors
Cape/Boohoo
Necklace/eBay
Dress/Romwe (gifted)
Shoes/Barcelona



Piti tulla postaamaan tää asukokonaisuus vielä kun tätä tarkenee kattella, täältä fleecetakin ja peiton alta nääs on helppo huudella. Sylissä kaksi karvanaamaa, kädessä glögimuki, kynttilät palaa, etukäteis-lauantai-karkit menee jo naamariin huomaamattaan. Todella ärsyttävä Adelen Hello-kappale soi taustalla- yksi ilta kun sen kuuntelin oikeen ajatuksella ja luin lyriikat samalla kolahti ja lujaa. Itku pääsi vaikkei ollut mitään syytä. 
Mies sai synttärilahjaksi Pleikkari nelosen ja siitä asti ne on ollut kun kehdossa vihityt. Hetkellisesti mun vuolas kyynelehtiminen ja isoeleinen käsien heiluttelu ja silmälasien laskeminen pois silmiltä sai sen hoksaamaan että hei toi muija itkee. 
Hän kohteliaasti otti kuulokkeen pois toiselta korvaltaan, kurkkasi olkansa yli ja kysyi nopeasti oliko mulla menkat kerran kun nyt noin itkettää! Voi juma, okei, mä toodella harvoin edes itkeskelen mistään (ellen nyt halua rääkätä itseäni ja kattoa koirien pelastus- tai sotilaiden kotiinpaluuvideoita) niin toi putkiaivo kuvitteli heti että menkkamyrksyilyllä kaikki selittyy. Vaan kun kerroin ettei ole öljynvaihtoviikko niin arvatkaapa tuliko halaamaan ja lohduttamaan? 
No juu, ei. 
Asiat tärkeysjärjestykseen. Pelit ensin sitten nainen.
Onneksi se oppi käyttämään kuulokkeita pelatessaan noita sotapelejä. Ihan kevyesti meinas mennä itellä joskus kuuppa huolella jumiin tosta kaikesta äänestä ja joskus mä raivostuinkin ja sanoin että kohta ei tiedä onko tää meen koti se sotatanner vai mikä. Ainoa juttu tässä kuulokkeiden suomassa kutkuttavassa hiljaisuudessa on se, että jos haluankin sanoa jonkun jutun pikaisesti miehelle.. Eipä se mitään koskaan kuule ne päässään (jos siis muutenkaan) ja sitten se asia unohtuu. 

No, mä keskityn tähän glögiin (eikä oo ees terästettyä..) nyt yhtä intensiivisesti kun mies pleikkariin.



jenny

ps. nyt kun aloin oikeen kuuntelemaan, niin kuinka ärsyttävä toi ääni onkaan mikä tosta ohjaimen näppäimistä kuuluu..............

tiistai 3. marraskuuta 2015

Puuvilla 1 vuotta!

puuvilla jenny008 puuvilla jenny027 puuvilla jenny020 puuvilla jenny005 puuvilla jenny021 puuvilla jenny011


Viime viikolla monien postilaatikkoon tipahti Porin ikioman Puuvillan 1-vuotislehti. Sitä lukeneet ehkä bongasivat jonkun tutun, jos toisenkin? No, myös meikäläisen pärstä löytyy sieltä. Mennyt tässä muutamat päivät kuunnellessa sitä toitotusta, että hei sä olit siinä lehdessä... Tänään yksi asiakas letkauttikin että sä oot varmaan paristi kuullut että olit siinä lehdessä. Oh yes indeed. Tiedetään tiedetään! 
Reilu kuukausi sitten sain yhteydenoton toimittajalta, joka halusi haastatella minua lehteen. Olin että okei, minua? For what, mitä ne haluaa mun sanovan ja mistä! Oli ihan utopinen olo ja on edelleen.. No ei mutta muutakun härkää sarvista ja juttuun mukaan.


Jutun voit lukea TÄÄLTÄ!




jenny

maanantai 2. marraskuuta 2015

BASIC

DSC05592 DSC05622 DSC05552 DSC05583 DSC05644

Jeans/Primark
Scarf/Asos
Watch/Michael Kors
Shoes/Primark
Knit/SheIn (gifted)
Bag/Spain


Ah, kuvia vielä kun oli ruskaa jäljellä... Aivan tavallinen asu päällä, tietsikkalaukku mukana, jonka ostin myös reissusta mutta luonnollisesti- eihän kaikkea voi nyt mitenkään muistaa esitellä ostosvideolla. Kerrankin nätti laukku, johon mahtuu tavaraa niin hitokseen.. Ainoa vaan, ettei itse tietokone siihen mahdu hehheh. Taas sen näkee että ahneella on ... ärsyttävä loppu, olis vaan pitänyt elektoriniikkamyyjää sillon uskoa että ostaa pienempi tuumasempi MacBook. Mutta ei. Ei ei ei. 

Raahasin mukanani laukun Suomeen, taistelin läpi myymälöiden hälytyslaitteiden sillä myyjä unohti poistaa yhden hällärin laukusta ja jostain syystä niiden myymälän ne sikapelottavat piippaavat tuomionportit ei lävähtäneet kiljumaan "kattokaa kattokaa, varas"- sointujaan, vaan päästivät ikäänkuin meikäläisen kettuuttaan läpi. Ne ihan satavarmasti tiesi että ne portit on yks jäätävimpiä juttuja mitä on olemassa! Se 2 sekuntia kestävä paine takaraivossa joka kerta kun porteista astuu ulos, oli Suomessa tai ulkomailla on suorastaan piinaava! Vaikka toki tietää ettei mitään ole varastanut mutta silti. Musta tuntuu että ulkomailla ne piippaa ihan kokoajan ja siellä se on vähän niinkuin basic stuff mutta auta armias kun kotisuomessa niin käy... Sitä tuijotuksen ja tuomitsemisen määrää- hei ihankun ei ne piipitykset ja punaset huomiovalot olis tarpeeksi jo.

No, suuntasinpa laukun oston jälkeen Zaraan. Luonnollisesti tuomioportit huusivat jo sisään astuessa ja vähän tiu-kah-kon näköinen vartija tuli pamppunsa kanssa siihen ja tutki ostospussini. Ilmekkään värähtämättä päästi aika nopeeta kuitenkin surffailemaan liikkeeseen. Yritinpähän nakittaa piinapussin, jossa ko.riivattu laukku oli, miehelleni mutta se ketale ilmoitti vaan että ehkä tämä hälytyshow oli merkki korkemmilta tahoilta että shoppaaminen voisi jo loppua.. 
Nöööö, Zaran ostokset suoritettuani suuntasin taas kohti portteja ja niiden takana häämöttävään vapauteen, jotta voin suunnata takaisin laukun ostopaikkaan kitisemään. Kunpa kaikki taas vaan olis mennyt niinkun elokuvissa: Jenny olis vaan livahtanut ulos ja ilkeä tuima hieman edelleen tiu-kah-ko vartija olis ollut vaikka kahvilla sen kaksi sekuntia. No vaan juu tosiaan ei ollut! 

Sieltä nurkan takaa se singahti oikeen siihen että tadaa vaan. Hymyili maireasti ja no, mä huokasin syvään ja hyväksyin kohtaloni. Katsoin vartijaa anteeksiantavasti ja hyppäsin kadotukseen. Ja tuomionportit räjähti räkättämään. Käännyin 180°, ojensin saman pussin nyt taas ilmeensä vakavoittaneelle, todel-lakin edelleen tiu-kah-kolle vartijalle ja yritin sopertaa jotain englanniksi. Älä tapa älä suutu en mä varastanut mitään- taisi olla mitä suusta livahti vartijan katseen alla. Vartija avasi pussin ja kurkkasi sinne, sano OK BYE vähän jo siihen sävyyn että menisit nyt jo typerä turisti. Tämä sopi mulle ja sipsuttelin laukun ostopaikkaan häntä koipien välissä.. Edelleenkään sen liikkeen portit eivät huutaneet eikä myyjäkään oikeen ymmärtänyt miksei. Eikä myöskään varmaan vaan halunnut ymmärtää mun tuskani teitä. Hälläri poistettiin mutta traumat jäi.
 Voi jumapliut ku nään mielessäni vartijan mairean hymyn kun vaan tietäis että kovanonnen laukku onkin kuin on, no mitäs muutakaan kuin tosiaan liian pieni tietsikalleni..



jenny