sunnuntai 30. elokuuta 2015

Weekend

Tiedossa melkoinen kuvaryöppy, sillä kerrankin oli viikonloppuna jotain kuvattavaa ja mikä helpottavaa huomata; pieni kuvausinnon kipinä lennähti esille meikästä, jeees! 
Kolme bloggaajaa ja niiden miehet.. Ja miesten kärsimysnäytelmät. Ei oo niilläkään helppoa tuo kameroiden seassa oleskelu. (Lue: kuvaaminen) 
Oltiin siis lauantaina viettämässä venetsialaisia Siljan luona. Mukana menossa oli tamperelaispari vahvistuksena, Jenni ja hänen uunituore kihlattunsa. 
En oo aivan satavarma onko tätä tapahtumaa eli "hyvää syytä" nauttia porukalla alkoholia muualla kuin Satakunnassa vain? No anyhow, oli tai ei mutta kyseessähän on vähän niinkuin soronoo kesälle ja venekaudelle. Itse varsinaisena seilaajana (eli voin pahoin jo laiturillakin...) koin tämän juhlan varsin sydäntä lähellä olevaksi... DSC03155 DSC03157 Silja ja hänen miekkosensa olivat taas niin tehneet hyvää ruokaa ja ovatkin aikaslailla kadehdittava kokkauspariskunta että oksat pois. Meillä kun tuollainen sointu olis joskus keittiössä.. Olisin nähnyt sitten kaiken. DSC03240 DSC03175 DSC03244

Emäntä hoisi luonnollisesti myös jälkkäripuolen. Kyllä hetken sai kattella mitä tuo blondi sählää mutta lopputulos oli erittäinkin mielenkiintoinen, yllättävän hyvä! Hyvästi perinteiset tortut ja taikinat; Silja sulatti suklaata, dippasi siihen vaahtokarkin ja vielä sitten nostalgisia hetkiä mieleen pulpauttavan suussa rätisevät tikkarirouheet. DSC03281 DSC03303 DSC03166 DSC03193 DSC03313

Itse kannoin korteni kekoon huolehtimalla boolista ja ylitärkeistä drinkkikoristeista... DSC03162 DSC03253 DSC03224 20150829_202107
DSC03315

Loppuillasta lähdimme tarpomaan pilkkopimeässä kännyköiden taskulamppujen varassa kohti merenrantaa, jossa piiiiti olla muitakin ihmisiä paukuttelemassa raketteja mutta noh, kyllä sitä kuudestaankin ihan viihdyttiin, varsinkin kun kaksi älyvapaata sai päähänsä lähteä uimaan ehkä hieman vilposeen veteen. Se toinen oli Siljan mies ja toinen.. Noh, allekirjoittanut. 
Oh yes, minä joka kammoksuu luonnonvesiä Suomessa. Nyt sitten hyppäsin mustan veden syliin välittämättä kaikesta ällöttävästä mitä sieltä löytyisi. Jep, hyvä idea, vielä jos olis ollut pyyhkeet ja kuivat alusvaatteet mukana. Ei muuten, jos takaisin klampsittava matka olis ollut vaan kivenheitto, mutta 2 kilometriä... Se tuntui aikalailla ikuisuudelta. Matkasta selvittiin vaikka vielä loppumetreillä astuin vahingossa muta-suo-pilaantunut-kananmuna-lätäkköön.
20150830_002521

Sittenhän siinä kävi niin, että vastoin kaikkia suunnitelmia minä ja miekkonen jäätiin myös yöksi Siljan luokse. Laulettiin Siljan kanssa youtubesta kaikkia ihania Disney-klassikkoja ja tuo yks herkkis alkoi tihrustelemaankin siinä. 
Lautapeleinä toimi Haaste, suosittelen kyllä kaikille, loistava seurapeli! Ja jotta ei ilta tylsäksi olisi käynyt, niin pelattiinpas Siljan miehen kanssa taas näitä meidän omia haastepelejä... Polttareissa testattiin kuinka monta cheese ballssia menee suuhun, sen keissin mä voitin. Lauantaina sitten oli suklaapalloja, jonka Siljan mies voitti. Ja eihän nyt tilannetta voi jättää tasalukemiin, mitään järkeä oliskaan ollut. 
Kolmas ja ratkaiseva erä toteutettiin normaaleilla juustonaksuilla. Videomateriaalia näistä kauniista tapahtumista löytyy, ne ei kylläkään päädy koskaan päivänvaloon ihan vain kaikkia muita kanssaeläjiä ajatellen.. On laattaääniä, epämäärästä örinää, silmien vuotoa, kuolaa jne. Ja yks blondi joka tuulettaa voittoaan kun kanssakilpailija on pää muovipussissa. Hyvä mä, tapu tapu.
Oli ihan superkiva ilta! Seuraavaksi silmällä pitäen Halloweeniä vai vai...;)

Lopuksi vielä muutamat kuvat sunnuntain rennohkosta asusta.
DSC03381
DSC03405
DSC03412
DSC03361
Housut-Def-Shop (saatu)
Laukku- Pull and Bear
Kengät-Def-Shop (saatu)
Paita- eBay
Lippis-Def-Shop (saatu)



Niin se viikonloppu on taas lusittu ja uusi työviikko olis edessä!:)


jenny

lauantai 22. elokuuta 2015

Perfect blue dress

DSC02293 DSC02407 DSC02369 DSC02396 DSC02327 DSC02348 DSC02414
Dress- SheIn

Hui miten kaunis päivä olikaan viime lauantaina! Olimme silloin viettämässä ystäväni häitä ja ei paljon huonompaa ilmaa olisikaan voinut pyytää. Häät oli kauniit ja toiset jo tänäkesänä. Näitä ennen taisi olla jonkun +10 vuotta viime kerrasta. 
Kamalaa kun kaverit alkaa menemään naimisiin, kuka kertois, missä vaiheessa meistä tuli näin vanhoja että pitäs aikuistua ja mennä naimisiin?! Ei hemmetin hemmetti tästä tuu taas yhtikäs mitään. Aivan liian kaukainen ajatus vielä meikäläisen päässä, mutta ei se mitään kun pääsee nauttimaan muiden häistä. Oon jopa molemmissa häissä tirauttanut muutaman kyyneleenkin. Salaa, tietty. Suomalainen miehyyteni ei nähkääs salli hullua onnenitkua ison yleisön edessä. Tosin vuodatan juuri tätä lausetta kirjoittaessani kyyneleen, kun mietin niiden kahden ketaleen paistattelevan juuri tällä hetkellä Balilla. Mäkin haluun häämatkalle, mut en naimisiin!! Someone?

Tavalliseen tapaani koin semikarseita vaatekriisejä. Ja vielä kun tosiaan kokovalkoinen oli vaihtoehto, jonka yli oli ruksi. Suoraansanottuna meinasin ottaa kiellon ehkä hieman liian tosissaan kun tää kuvissa näkyvä mekko meinasi joutua hyllyn perälle, koska no, onhan tossa sitä valkostakin. Kuulemma ei haitannut. Ketään. Kovasti sai tämä yhteistyönä saatu mekko kehuja. Mullahan siis oli tälleen viime hetkellä Tallinnan satamaostoskeskuksesta ostettu maksimekko, mutta no, enpä mä sitä siellä sovittanut enkä vielä kotonakaan ennenkuin tätä kuuluisaa h-hetkeä... Ja eihän se sitten ollut yllättäen sopiva. Sitten muistin ruokapöydällä lojuneen paketin ja tiesin että siellä olisi mekko, joka olisi täysi katastrooffi tai sitten itse täydellisyys. Huokasin helpotuksesta kun näin että toi sininen oli oikeesti hyvä sininen eikä sellanen kulahtanut. Enää oli yksi dilemma; meneeks se päälle?! Koskaan noista kinukkilaisista kun ei osaa satavarmaksi sanoa ja takaraivossa jyskytti tieto että jos tää ei toimi oon nätisti sanottuna kusessa. 
Miten ihminen voi olla niin tyhmä että jättää tälläisen semitärkeän asian ihan viime tippaan?! 
No, eipä tästä hame keissistä näköjään mitään opittu sillä meikäläisen pitäisi olla töissä 20 minuutin päästä ja sitä ennen käydä vielä postissa. Eli soronoo nyt!!!

Kivaa viikonloppua!:)



jenny

sunnuntai 16. elokuuta 2015

Let's talk

No enpä olis uskonut itekään, että avaan tän tyhjän sivun naamani eteen mitä, 3-4 viikon hiljaiselon täällä sunnuntaiaamuna muutaman tunnin yöunien jälkeen, kaverini häiden juhlinnan jälkeen. Mutta kuitenkin, tässä mä olen pienessä päänsäryssä kirjottelemassa.
Kun vaan tietäisi mistä alottaa, miten muokata teksti niin ettei kukaan provosoituis, ettei kukaan muuntelisi enempää. Jos vaan voisi oksentaa kaikki tähän näytölle sellaisessa muodossa kun ne mun päässä on kytenyt jo pidempää, niin voi jessus mikä sirkus siitäkin saataisiin aikaseks. Mun mieltä on kovin vaivannut ja mietittänyt tää blogin pitäminen. Tän tekeminen on itelle hauska harrastus mutta sen hauskuuden mukana tulee se varjopuoli, jokainen uskoakseni tietää mistä puhun.
Se paskanjauhaminen.
Hyvin usein oon törmännyt siihen miten puhutaan alentavaan sävyyn että "se blogi-Jenny", öö what? Mä oon ihan normaali Jenny vain, joka nyt sattuu kirjottamaan blogia. Mikä ero siinä olis jos pelaisin korista? "Se koris-Jenny"? No joo, onha se ero se, että tää blogi on joidenkin mukaan väline jolla nostatan itseni valokeilaan, koska oon huomioh... Sitäkö me ollaan, kaikki me bloggaajat? Tai no tottakai siis mähän olen. Tuntuu että blogin myötä kaikki asiat on saaneet ihan vääristyneet mittasuhteet. Haluan vähän avautua ja selittää miksi.
DSC09988

"Fuck what you heard, try asking first"- lausahdus jonka voisin otsaani tatuoida. Miten tästä kaikesta yhtäkkiä tuli niin negatiivista? Mä en mitään muuta kuule kun joku mulle aivan tuntematon ihminen puhuu musta todella rajulla kädellä suoraansanottuna paskaa. Mitä pahaa mä olen voinut tehdä ihmiselle, jonka olemassaolosta en edes tiennyt? Vähän jännä logiikka, eikä oikeen aukee mulle. Hyvänä esimerkkinä toimii tällä viikolla tapahtunut välikohtaus, kun kaverini kävi ottamassa kynnet ja koululla oli niitä muille sitten näyttänyt. Siitähän sitten joku nuori (puhutaan jokuna, koska koskaan kuullutkaan...) oli ruvennut koulussa vaahtoamaan meikäläisestä. Tuli todettua millainen kusipää-mulkku-kombo Jenny onkaan, kynnet on aiiiivan paskoja, ei sillä oo ees koulutusta siihen työhön ja Jenny vaaaaan perusti yrityksen toisen tekijän kanssa. JNE. Kehtas VAAAN perustaa yrityksen, anteeksi, miten yritys perustetaan jos sitä ei vaan perusteta? Ja mites kun 5/6 koulutuskerrasta on jo käyty, jotta saataisiin kaikki tyytyväiseksi eikä tarvis nähdä siitäkin vaivaa? Onkohan kukaan koskaan miettinyt että nää puheet saattaa olla mustamaalausta mun yritykselle? Vai onkohan se just se, mihin pyritään?
No enivei. 
Olin aivan pöyristynyt koska ko ihmisen nimen kuultuani yhtä pihalla. Kaverini kanssa sitten päätettiin että otan yhteyttä tähän tyttelöiseen. Miten ihmeessä mulla ja hänellä voisi olla ongelma, kun ikinä tavannut, ikinä kuullut, ikinä mitään?! Tulipahan taas todettua, ettei hän tunne minua eikä voi puhua pahaa omasta puolesta mutta tulipahan nyt vaan kerrottua "mitä on kuullut". Esitetään tälläsiä tietoja faktoina, mietitääs nyt oikeesti. Keskustelun päätteeksi hän kertoi ettei anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omiinsa, mutta ilmeisesti lähinnä huvin ja urheilun vuoksi päätti kertoa kuulemansa sontapuheet eteenpäin, jotta oranvanpyörä ei vahingossakaan vahingoittuisi. Kertoi lopuksi vielä, että oli itsekin ihmetellyt toisen avautumista koska oli itse kuullut kavereiltaan mun olevan mukava ja todella taitava työssäni. Miksi siis täytyi uskoa sitä pahempaa tarinaa ja kertoa sitä eteenpäin?
DSC00080

 Sitten kun mulle muutamaa tuntia myöhemmin selvisi, mistä nämä lähteet on tulleet, huokasin helpotuksesta ja harmituksesta. Tämä tyttö sanoi ettei tiedä mitä mun ja yhden toisen henkilön, keneltä näitä "juttuja" siis oli kuullut, oli tapahtunut mutta automaattisesti mä olin se paha. No jos nyt näin long story short- tyyppisesti kerrotaan mitä oli tämän toisen naisen kanssa tapahtunut. 
Kävi mulla vuosia kynsissä ja aina lisääntyvissä määrissä aloin kuulemaan miten hän haukkui mua ihmisenä, kynsientekijänä ja ne kynnethän oli aina ihan paskoja, mutta silti, ihan oikeesti silti, kerta toisensa jälkeen palattiin ja varattiin kuukausia eteenpäin aikoja valmiiksi- for what, jos mä niin paska olen kaikilla elämänosa-alueilla? Valitettavasti meidän tarina päättyi parisen kuukautta sitten. Musta ei ollut enää miellyttävää ottaa häntä asiakkaaksi, koska no, kaikki mun puhumat asiat väännettiin mua vastaan. Mietein jo aikaisemmin asiakassuhteen katkaisemista kaverini kanssa ja kerroin ristiriitaisista tunteistani, miten olin kahden tulen välissä- jos katkaisen suhteen, millanen paskanjauhantakierre siitä tulisi. Kaverini, joka hänellä oli käynyt asiakkaana tokaisi vaan olkia kohauttaen, että tuskimpa se paskanpuhuminen voi enää pahemmaksi mennä. 
Musta tuntuu että joka kerta kun hänen penkistään asiakas poistuu, on hänellä jonkinlainen käsitys musta. Eikä missään, ei missään nimessä postiviinen. Mä olen kaikkea pahaa mitä ihminen kuvitella saattaa, oon maailman suurin paskanjauhaja- kertokaapa mulle se, että miksi kukaan ei kyseenalaista? Miksi ihmiset uskoo sitä yhtä linkkiä joka meidän välillä on, ja joka tarinoi kaiken mahdollisen paskan? Haloo, miksi mut mielletään heti siksi pahikseksi, miksi se kaikki paha musta uskotaan orjallisesti? Ihmiset, jotka ei oo koskaan ees sanaakaan vaihtanut mun kanssa. Mikä tekee siitä toisesta paskanjauhajan, jos se ei tee, että isolle osalle ihmisistä pitää puhua pahaa musta ja muista?DSC00110

Musta on tullut kyyninen ja hyvin hyvin katkera ihmisille, miksi ja miten voidaan uskoa vaan se toinen puoli, vaikka jokaisella tarinalla on kaksi puolta? Ikäänkuin haluamalla haluttaisiin oikeen lannistaa ja syyttää ties miksi, mutta mitä tulee mun imagoon paskanjauhajana- olisko aika kurkata sinne peiliin ja miettiä, mitä sä itse teet kun viljelet tuolla sellasta sontaa että alta pois. Mut hei, mähän se paskanjauhaja olenkin! Ainoa vaan, että mun mielestä on vaikea jauhaa ihmisestä ketä ei millään molekyyliasteikolla edes tiedä.
Tuntuu, että nää asiat on saaneet aivan vääristyneet mittasuhteet. Mä kuulen kautta rantain miten joku inhoaa mua enkä tiedä edes koko ihmistä. Mutta ihmiset jotka on mun kanssa oikeesti puhuneet ja olleet asiakkaina jne, on mun korviin tullut vaan kivaa palautetta. Kannattaa oikeasti kahdesti miettiä, ennenkun sen suun avaa ja puhuu paskaa faktana. Mä olen ihminen josta joko tykkää tai ei, mutta aina asiakastilanteessakin olen nykyään varovaisempi kuinka jyrkästi tuon mielipiteeni esille tai sanon suoraan mitkä värit toimii ja mitkä ei. Pyrin olemaan oma itteni, mutta viimisen vuoden aikana on tullut pienen pieni kulissi päälle. Yritän olla pirteä, lukea asiakasta, toteuttaa toiveet ja keskustella vaikka säästä, edelleen keksiä miten toteuttaa asiakkaan toiveet, puhua vähän lisää. 
Pitkän päivän päätteeksi oon aivan poikki ja kiukkunen. Kuulin joskus, että ainoa mun huono puoli on että tuun tuttavalliseksi liian helposti asiakkaiden kanssa. Vähän vitullinen sori tähän kohtaan. 
Olis varmaan pitänyt kieltäytyä eilisistä häistä, kerrankun ollaan kaverustuttu kynsien lomassa. 
DSC00047

Kun joskus ymmärrys ei riitä, miten KAIKKI voidaan kääntää ihmistä vastaan, jotta saataisiin mahdollisimman paha ja mehevä juttu kiertämään. En ymmärrä. Enkä mä sillä että olisin mikään pyhimys, kyllä mä puhun kavereiden kesken samalla tavalla kuin tekin siellä, mutta kun asiat voidaan esittää niin monella eri tavalla. Tähän tuli mieleeni lisätä yks hullunhauska keissi mitä tapahtui kerran töissä. Lähes 6 vuotta nuorempi siskoni tupakoi ja ollaan yritetty saada häntä lopettamaan, tietenkin. Keksin mielestäni aivan pomminvarman porkkanan saada pahe loppumaan. Veisin hänet ensi vuoden keväänä Lontooseen viikoksi, mun kustantamana. Ei huono eihän? Hänellä oli viikko aikaa päättää. 
Vastaus oli kuitenkin kieltävä ja siinä kohtaa olin varma ettei noin ääliö voi olla mun siskoni (sori J, kun tätä luet<3). Liikkeeni kampaajalla oli asiakas silloin kun kuulin tästä kieltäytymisestä ja omassa työpisteelläni repesin ihan totaalisesti ja selitin tarinan kaverilleni joka oli kynsissä silloin. Puhuin siskostani nimellä ja kerroin että oon pettynyt ja kuinka tyhmä voikaan olla kun päästää tollasen mahdollisuuden käsistään! No eihän mee kun pari viikkoa kun kuulin että Jenny oli haukkunut jotain Jonnaa tosi kovaan ääneen, ihan käsittämätöntä käytöstä kuulemma. Jep, JOTAIN Jonnaa. Omaa siskoani. Ehkä jopa vähän syystä, eikö? 
Mutta hei, nää on näitä just mistä puhuin- faktatietoa faktatietoa....

Mies saa oman osuutensa mun työpäivien jälkeen tapahtuvasta puhumattomuudesta ja no, ehkä mussakin on ripaus sitä kuuluisaa suomalaista miestä, kun vasta päivän parin päästä kerron mikä mieltä vaivaa- oli se ilkeä kommentti, ikävä juoru jne. Oon aina ollut ihminen joka ei oo välittänyt ihmisten mielipiteistä ja tavallaan en tänäpäivänäkään, mutta mä en siedä sitä että puhutaan asioista faktoina mitkä ei niitä ole ja mun yritystä ei niihin puheisiin sotketa, ja ollaan inan verran liian laiskoja edes kyseenalaistamaan tai hei, vaikka kysymään olenko ja miksi puhunut pahaa jostain. 
Näinkin on käynyt, oon puhunut todella rumaan sävyyn ihmisestä jonka olemassaolo oli mulle yksi kysymysmerkki että hä, okei miten tämäkin on nyt saatu vieritettyä mun niskaan? Ai, ai kappas, oliko se väärinkäsitys? No shit. 
On jokseenkin hauskantyperää kirjoittaa tää lause tänne koska pidän tätä itse itsestäänselvyytenä, mutta ottakaa nyt huomioon että tarinat jotka korviinne kantautuu on 100% varmasti väritettyä ja muunneltua, se juoru ei koskaan ole absoluuttinen totuus koska- edelleen, jokaisella tarinalla on kaksi puolta. Juoru on aina juoru- siinä on mahdollisesti ripaus totuutta sen verran ettei vaan tullut toimeen ihmisen kanssa ja loput on päästä muunneltua löpinää. 
Mut on laitettu syypääksi niin moneen keissiin jossa olisin puhunut pahaa, mutta mun on vaan todettava että miten se on mahdollista kun en edes tiedä niin montaa ihmistä. Tottakai on helpompi osoittaa syyttävällä sormella ihmistä, joka on ehkä näkyvämmässä asemassa tarkottaen tätä blogia, on helppo keksiä kaikkea koska no, senhän jokainen ihminen ansaitsee kun "asettaa itsensä valokeilaan". Ansainnut tän, koska kirjotan blogia? Kirjoitan blogia aitona minänä. Moni on yllättynyt mun kanssa keskusteltaessa että hei, sä ootkin yhtä outo ja huonot jutut omaava ihminen livenäkin. Mun tekstejä on usein kehuttu täällä, enkä oo aina ymmärtänyt miksi.. Ehkä se tekee sen että se on just sellasta ns.suoraa tekstiä, ei mitään liibalaabaa vaaleanpunaista unelmaa, vaan sellasta, mitä voisin sanoa ja sanonkin ääneen.
 En voinut koskaan kuvitella että olisin tälläsen tilanteen kourissa. Jatkaako bloggaamista vai ei, luopuako jostain mistä tykkää vaan siksi että saisi palattua takaisin riviin, jossa seistään kun sotilaat konsanaan. Jos sulla oot askeleen verran pois rivistä oot automaattisesti tulilinjalla. 
Makes sense, eikö.
DSC00069


"A little more kindness. A little more judgement."

"I think it's funny that people who treat you like shit get offended when you finally do the same to them."

"I was told I was dangerous. I asked why, they said "because you don't need anyone." That's when I smiled."

"Be careful who you vent to. A listening ear is also a running mouth."

"Dream big, work hard, stay focused and surround yourself with good people."

"Fake people don't surprise me anymore. Loyal people do."

"Be strong. Stay positive. Make them wonder how you're still smiling."


Jenny