sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Where it all began?

Vaatekaapin luottovaatteita, kulmakiviä, perusvarmoja arkisia ratkaisuja... Jokaisen vaatekaapista löytynee näitä? Pakko silti myöntää, etten mä osaisi kategorioida vaatteitani näihin. En sano, etteikö mulla olis jotain perusvarmaa nopeesti päälle heitettävää, mutta satavarmoja kulmakiviä mulla ei ole varmaan yhtäkään. Tai no, jos ei mieleen tule niin ei varmaan olekaan.
Sen sijaan meikäläisen vaatekaapissa lojuu muutama rettu, jotka harvoin pääsee käyttöön syystä tai toisesta. Kuitenkaan raaskimatta heittää niitä kirppiskoppaan. Mulla on muutama vaatekappale, enemmän tai vanhoja much, mutta esittelen nyt yhden niistä, en rakkaimpaa mutta vaatekappaleen, josta kaikki tämä pukeutuminen lähti.
DSC03861
Tämä mustavalkoinen neuletakki oli ehkä ponnistuslauta kaikkeen. Se on monen monta vuotta vanha, aikoinaan ostettu Lindexistä mikäli en väärin muista, nukkainen, lankoja pilkistää sieltä täältä, mutta silti, jokaikisen talvikauden varma näky päällä kerran pari. Ei kai sitä vanhaa rättiä puhki halua kuluttaa!
Muistan silti sen päivän, kun olin ostoksilla äitini kanssa. Neuleen hinta tais olla jotain 50 euron yli tai ali mutta silloisen opiskelijan budjettiin luonnollisesti aika kova sijoitus. Pohdein kauan (lue: 5 min) että haluanko äitin ostavan sen. Muistan miten pohdein sitä, että kun siinä on noin paljon kuviointia, onko se liikaa ja missä sitä uskaltaa käyttää ja olihan se siihen ajatusmaailman aikaan munkin silmään raju. Uskokaa tai älkää, mullakin on ollut se superboring pukeutumistyyli, mitä enempi hukkui massaan sen parempi melkein! 
(Jotenkin silti muistuu kummasti mieleen ala-asteella päälläni nähty keltainen takki ja keltaiset kengät yhdistelmä höystettynä kuparinoranssisella tukalla...)
Täytyy sanoa, että vaikka oon kokeillut monia eri tyylejä sammarit+conssit-hipparista kukkaistyttöön sekä myös massaan hukkumista, niiden myötä oon oppinut kehittämään silmääni enkä oo niin suppea tietylle tyylille. Jokaisessa kokonaisuudessa pitää olla vähän jotain ja vähän tätä, pienellä twistillä. Sellainen, mikä saa asun jäämään mieleen.
Tässä joulun alla kun muutenkin laskeskelin pennosia lahjoihin, niin tulipahan tälleen btw ajatuksena, että jos ne kaikki vaatekokeilut ja tyylinvaihdokset sais rahana tohon naaman eteen niin niin... Sama homma, jos sais tukan värjäyksiin kuluneet rahat takaisin niin taitais kutsua maailmanympärysmatka... Kolme sellasta.

DSC03872 DSC03826

Onhan toi printti hallitseva ja sen ympärille on rakennettava kokonaisuus on oltava yksinkertainen. Toi oli varmaan ensimmäinen sellanen "näkyvä" vaatekappale lukion alkuaikoina kun sen ostin ja siitä tasapaksusta pukeutumisesta poikkeava niin, että oikeen jännitti laittaa se päälle kouluun. Oikeesti? Jännitti laittaa joku neule kouluun? Voi kiesus.
Eihän se nyt mitään yleisöryntäystä aiheuttanut hienoudellaan tai erilaisuudellaan ja mä aloin oikeen kunnolla pitämään siitä. Eräänä päivänä kuitenkin mennessäni opettajanhuoneelle enkunopettaja pysäytti mut ja katsoi päästä varpaisiin, kiinnitti huomionsa neuleeseen ja muistan ikuisesti miten häkeltynyt olin. Tämä naisopettaja, jolla on luokassaan raippa ja ärräpäiden sijalla kaikuva "penalauta jurkale"-lausahdus ihan tosissaan sanoi mulle, että hän näkisi mut työskentelevän tulevaisuudessa jonkun suuren vaateketjun pomona, muotisuunnittelijana tai muuten vaan ko.alalla. 

DSC03806 DSC03845
Ne sanat sai pohtimaan tulevaa. Äitini on opiskellut ompelijaksi ja ommellut nuorena vaatteensa sekä työskennellyt vaatekaupassa koko mun nuoruuden, josta taitaa juontaa myös oma osuutensa tähän komboon mikä musta on tullut pukeutumisen suhteen ja isän suvun puolelta taitaa tulla luovuus, joka mahdollistaa osaksi tänä päivänä työni, eli ei, en ainakaan vielä ole enkunopen ehdottamalla alalla. Vaikka olishan se mielenkiintoista ja mistä sitä ikinä tietää mitä elämä mukanaan tuo. 

Joskus tulee kommentteja, jossa kysytään mun inspiraationlähteistä kun puhutaan pukeutumisesta. Mulla ei ole yhtä tiettyä. Napsin erilaisia pieniä juttuja millon mistäkin, katukuvasta, instagramista, lehdistä ja niin edelleen. Yhtäkään asua en ole koskaan lähtenyt kopioimaan ja sama koskee työtäni, koska en vaan ymmärrä kopiointia. Kaikesta voi inspiroitua mutta on hyvä tietää, että inspis ja kopiointi on kaksi ääripäätä. Jokaisesta asiasta pitää tehdä omannäköinen. 
Mulla on ollut paljon yli-ja alilyöntejä kyllä, mutta niistä opitaan ja kehitytään. Nimimerkillä en vois laittaa pari vuotta vanhoja kokonaisuuksia ees vitsillä päälle! Tiettyinä ajanjaksoina on tiettyjä asioita, jotka miellyttävät silmää, mutta usein niistä kasvetaan erilleen ennemmin tai myöhemmin. Luojankiitos. Joskus en voinut esimerkiksi sietää mustavalkoista yhdistelmää. Onhan näitä.
Kaikella kokeilulla on edelleen näkyvä vaikutus sillä vaatekaapista löytyy niin maan prkleesti eri tyylisiä vaatteita. Vähän niinkun, jokaselle jotakin ja on muuten joka lähtöön! Silti mulla menee aamulla viitisen minuuttia aikaa päättää kokonaisuus tai se, että onko tänään kodittoman lookki. Melkein kaikkiruokainen, kuinka niin?
Hyvänä esimerkkinä oli tämänpäiväinen käynti äitini kanssa kaupungilla. Mulla oli legginssit, joita koristi mukavan kokoinen reikä polvitaipeessa hehheh, paksut talvisukat jotka pursus yli kulahtaneista uggeista, pitkä untuvatakki, huppu päässä suojaamassa kaikkia munn hiiippasen likasen tukan öljysadolta, iso neule, joku kaulahuivi. Koska laukkua ei ollut mukana, taskut pursusi avaimista, lompakoista ja hanskoista. Jos nyt saatte jonkun mielikuvan aikaseksi. Äiti sen sijaan oli pukeutunut ylihurmiollisesti punavalkoiseen, fanipipoon ja huiviin, sillä hän oli ollut jääpallopelissä ja ko värit on siis joukkueen. 
Eli mitä tästä opimme? Ei aina voi olla niin #Fashionista ;) 
DSC03893


jenny

ps. 3 päivää jouluun jee!!

12 kommenttia:

  1. Mistä noi kengät on? :) en koskaan löydä tommosia hyviä! Aaargh.. :D onneks nyt löysin mustat sametintuntuset ylipolven saappaat ilman korkoa, joka on aiiika harvinaisuus tai tuntuu olevan ku jyväskylän kenkäkauppoja kiertää. :D
    Mutta vielä tarvis korolliset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Barcelonasta valitettavasti :( Ylipolven kenkät on kyl aika kiven alla löydettävissä!!

      Poista
  2. Voisitko joskus tehdä postauksen, jossa on vanhempia kuvia susta? :) Olisi kiva nähdä, nyt kun aloit puhumaan tuosta, kuinka paljon sun tyyli on vaihdellut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeesssöör, eiköhän tuo onnistu ;D Kauhusta kankeana!

      Poista
  3. Moi! Olis tosi hauskaa saada blogiinkin joskus ihan vain inhimillisyyden vuoksi kuvia asuista, jotka on päätyny päälle ihan vaan päälle pukemisen ilosta. :) Eli just jotain kauppareissun asuja, postin haku tuulareita jne. :D Olis niin sympaattista! Outi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellou! Saas nähä, kyllä toi varmaan joskus vois onnistua ;D Kamalaaaa..

      Poista
  4. Tosi kiva postaus!:)

    VastaaPoista
  5. So beautiful outfit :) love your style :D xoxo
    apoljakovi.blogspot.com

    VastaaPoista
  6. Ei toi mitään erikoista ollut yläasteen ja toisen koulutusasteen ekoina vuonna, että se uusi vaate oli kun joku pyhä esine, jonka ekaa käyttöpäivää jännitettiin yhtä paljon kun ekaa koulupäivää ja joka odotti tuolin selkämyksellä neitsytmatkaansa... :D Muistan erään perhoshupparin yläasteella, joka oli kotona aivan sairaan hieno, mutta siellä koulussa taas ei... Ja ala-asteella sen keltaisen kukkamekon minkä halusin laittaa päälle syksyllä ihan normaalina koulupäivänä... Ja kevätjuhlissa kaikki silkkinauhasta rusetti nilkkaan- ideat koska onhan se hieno (ei) ja tyyliin amiksen ekalla ne paidat josta näkyi läpi, ja muistan vaan miettineeni että ''sehän on tarkotuskin''. Voi elämä :D Kyllä huomaa itekin että se ''tyyli'' on ihan kahessa vuodessa muuttunut onneksi todella paljon. Paitojen tarkotus ei oo enää tuoda (olemattomia) tissejä tiskiin ja näyttää rintsikoiden väri ja kuviointi koko koululle. Muutenkin oon huomannut, että varsinkin paitojen ei kuulukaan olla avonaisia ja tissit heti leuan alla, vaan kaula-aukot on aika hillittyjä eivätkä näytä kaikkea kerralla. Aika kivaa omasta mielestäni!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siitä on selvästi jo tovi aikaa kun oon eläny ite yläaste/lukioaikaa, sillä nyt vasta kun sanoit niin muistin että juurikin noinhan se meni! :D Hyvinkin elävästi tulee nyt mieleen.. Voi hitsi et on ollut taas fiksua touhua ;D
      Sepäs se, en oo koskaan ymmärtänyt sitä tissien tyrkyttämistä tai sellasta "vahingollista vilauttelua" niin että rintsikat paistaa pitkälle ;D Toki tissienesittely on myös vaihe, josta ainakin pitäisi kasvaa ulos ;D

      Poista

Kiitos asiallisesta kommentistasi :)