lauantai 28. kesäkuuta 2014

DIY: Mirror frames

Tori.fi tarjoaa kyllä varsinaisia aarteita. Oon havitellut sitä askon upeeta upeeta Ornament- peiliä kotiin, mutta tuntuu niin väärältä maksaa reipasta 300 euroa peilistä. Joten mä aloin pohtimaan, mistä saisin koristeellisen peilin kuitenkin hyvään hintaan. Näiden kahden hinta taisi olla muistaakseni 35 euroa.
Kulumaa ja pölyän löytyi joka kulman takaa, mutta ei auttanut kun siirtyä hiomisvaiheeseen. Kevyt pinnan rikkominen riitti ja spraymaali pysyi paikallaan.
"Maalaukseen" meni muutama minuutti ja hihkuin ilosta kun näin niiden valmistuvan. Itsellenihän ei annettu lupaa koskea noihin maaleihin, kerran kun ammattilainen talosta löytyy...
Ja kas tässä lopputulos! Mä tykkään ihan hirmuisesti. Ne on olkkarin seinällä telkkarin yläpuolella. Koko seinästä tulee joskus kuvaa ehkä, kun tällä kertaa mies ei suostunut katoamaan kuvasta, koska se pleikkari… 
Mitäs tykkäätte?:-)


Kiitos ihan hurjan paljon kommenteista, jotka tuli edelliseen postaukseen. Kommentteja tuli paljon. Joudun selaamaan kaikki vielä läpi ennen julkaisua ja yritän keretä käydä niitä mahdollisimman pian läpi. Oon taas aikataulusta myöhässä kun huomenna (tai no, 51 min sitten eilen eli tänään..) on mun pikkuveljen rippijuhlat ja asu on vähän hukassa taaai aikas paljonkin itseasiassa. Ja ajattelin nukkua pitkät yöunet, mut eihän sitä sitten aina kerkeä. Eiiikä ainakaan virkeystilaa nosta elokuvateatterissa saatu paniikkikohtauskaan, vaan väsymys on kahta kauheempi! Nää on näitä elämän pieniä iloja. :D
No, enivei nyt minä menen pähkäilemään pääni puhki vaatekaapeille ja teen varmasti loistavia asuehdotuksia tähän aikaan. Kaksi mekkoa tilasin tätä varten, tai no oikeastaan yhden ja toinen olikin sitten vaan muuten vaan, kunnes toisen puvun sopimattomuuden ja puuttuvan kavennusajan takia jouduin keksimään toisen tilalle ja tidiidii, ehkäpä ehkäpä asu onkin jo tiedossa. Tulee varmasti sniiikpiikkiä instaan huomenna!



jenny

perjantai 27. kesäkuuta 2014

Sale haul

 Viime postauksessa kyselin, onko joku jo tehnyt alelöytöjä ja myöskin ilmoitin että ylläri ylläri, mä oon ainakin tehnyt ihan kivoja löytöjä! Postaukseen ei kuitenkaan tullut vastauksia alekysymykseen, vaan tyypillisesti ruvettiin ruotimaan niinkin kiinnostavaa asiaa, kun mun vaatekoko. Haluiaisin siitä sanoa muutaman sanasen, sillä jätän monta kommenttia julkaisematta tällä kertaa. Kommentit ovat peräisin mammasivustoilta, joten sisällön voi varmasti jokaikinen mielessään kuvitella.
Alan tympiintyä tähän paskanjauhantaan. Suoraan sanottuna. Te puhutte musta niinkuin tuntisitte mut, vaikka tää blogihan on pintaa ja piienen pieni kurkistus pinnan alle. Te jauhatte mun meikistä, mun hiuksista, mun kropasta, mun vaatekoosta- ja hei, asteikolla 1-10, kuinka paljon ketään kiinnostaa? Näköjään mennään asteikossa luvulle 11…
Teidän (yllättäen) anonyymien kirjottamat kommentit (ja viittaan nyt negatiivisiin anoihin) aiheuttavat mussa suurta huvitusta, koska musta on upeeta että tiedätte asioita paremmin kuin minä. Mua on nyt syytetty valehtelijaksi moneen otteeseen, oli kyse ripsistä, "blurrista", hiustenpidennyksistä, vaatteiden koosta ja tekstieni todellisuudesta. Kukaan ei tule mua valehtelijaksi syyttämään. 
Mä kerron jotain faktoja omista asioistani tai elämästäni, niin oon valehtelija. Miksi? Koska ihminen on tyhmä, ilmeisesti. 
Mä kerron että mun vaatekoko on m/38- ei, se on 42-46. 
Mä kerron että mun ripset on omat- ei, ne on tekoripset. 
Mä kerron että en tiedä miksi kuvat blurrautuvat kun en itse niitä muokkaa- ei, mä kylläpäs muokkaan. 
Jne.
Kukaan ei tule mua syyttämään valehtelijaksi sen perusteella että omaa itsetuntoa ei ole, tai että on kateellinen, tai tai ja tai. Niin kauan kun ette lukemaanne usko, näkemäänne usko, mun sanoja usko, suosittelen etsimään muita blogeja piinattavaksi. Täältä ette saa niitä kiksejä mitä haette. 
Nyt väännetään mun vaatekoostani. Oon ilmottanut sen tosiaan olevan sen M/38- ja ihan tosi, nyt siitä väännetään että valehtelen sen? Jo ollaan jo aikoihin eletty. Kyllä on ideat lopussa! Uskokaapa anonyymit ja mammapalstoilta tänne pientä sieluansa purkavat että mä olen aivan helvetin tietoinen siitä, ettei tässä olla missään mallin mitoissa, mutta kommenttien perusteella kasvottomana voinen vaan päätellä sen, että yksikään teistä luusereista ei myöskään ole. Ainoa ero meissä on se, että mä olen aivan totaalisen fine itseni kanssa. Suosittelen teillekin. Apua ette itsenne hyväksymiseen täältä saa, se lähtee aivan omasta päänupista.
Mua ei loukkaa teidän mielipiteet siitä, miten en saa käyttää hameita koska mun jalat ei sovi siihen. Voi hyvä luoja, mistä mä löydän jonkun oppaan mistä mä tiedän miten mun kuuluu pukeutua, ja mielellään sellanen, jossa on kaikkien ihmisten mielipiteet- kun ne niin paljon mua kiinnostaakin. Mua aivan suunnattomasti ärsyttää teidän puolesta se, että miten tuhlaatte aikaanne tähän! Jos oma peilikuva ei miellytä ja naama muistuttaa lähinnä kuivunutta sientä, olo on huono ja itsetuntoa ei ole, menkää hyvät ihmiset ja tehkää asialle jotain. Se, että haukutte toisia netissä anonyyminä ei mitenkään auta teitä. Koska avun tarpeessa olette. Ei ole normaalia mennä ja mollata toisia, ei netissä, ei oikeessa elämässä. Kyllähän te sen tiedätte, eikö vaan. 
Oon saanut lukemattomia kommentteja siitä, millainen valehtelija nyt olenkaan sanoessani vaatteideni olevan kokoa 38. Koska te tiedätte paremmin M-I-N-U-N vaatekokoni. Jos oikea kokoni on aina koosta 42 kokoon 46 niin fine, ens kerran kun meen sovittamaan vaatteita mun täytyy ostaa niitä kokoja, koska te tiedätte paremmin. Vaikkakin se 38 voisikin olla sopiva… Mutta oon todennäköisesti taas väärässä.:(
Olen puhunut. Moni kaivaa herneitä tän tekstin jälkeen nenästään, mutta luetunymmärtäminen kuntoon- kommenttiboksin alapuolella on pala raamattua: 
HUOM!
En julkaise kommenttia, joka on mielestäni turha, loukkaava tai epäsopiva.
Ennenkuin lähetät kommenttisi, muista tämä:

"If you can't say anything nice, don't say nothing at all!":)

Ei oo huono neuvo eihän? Jos kuitenkin jokin kaivaa mieltäsi negatiivisessa mielessä, niin mut löytää facebookista ihan nimeltä ja sähköpostinkin osoite löytyy oikealta reunalta, palan halusta keskustella ihmisen kanssa, jolla on kasvot. Ilkeilevät kommentit sen sijaan ei täällä siis näykkään, vaan päätyy suoraan roskikseen ja teidän romaaninne katoaa kuin tuhka tuuleen. Kun luen kommentin ja painan sen roskikseen on ainoa aika, kun annan sille jotain arvoa.

Nyt on varmasti pelisäännöt kaikille selvät, joten siirrytään siihen hauskaan osioon, nimittäin (ale)shoppailuun! Olin jo muutama päivä ennen tätä showta halukas pitkästä aikaa tekemään ostospostauksen ja nimittäin juurikin alepostauksen, että ei tuu narinaa, miten oon kamalasti tuhlannut. Shop till you drop ja silti, no ones business.
Tämän kokokeskustelun inspiroimana haluan valoittaa omaa valheellisuuttani ja paljastaa, minkä kokoisia vaatteita mukaani lähteekään kaupasta. Lisäsin siis näin ollen myös lähikuvat kokolapuista, jottei kellekään jää epäselväksi niissä esiintyvät numerot. 
Ihana seeepratakki löytyi VeroModasta juurikin ja -70%. Penalauta jurkale, koko M! No onneks tää takki on tällänen vähän runsaampi...
Seppälän ihana kaulakoru, hinta muistaakseni n.8e. Matkein Siljaa.;)<3
Ihanat mokkatakit, VeroModasta -70%. Takkien ooveehoot oli muistaakseni +80e joten alennuksen takia päätin napata molemmat. Ja ei takit ei oo liukuvärjättyjä, kattoikkunan valo vaan teki vaatteista tälläsiä.
VeroModasta tämäkin, -70% alennuksessa. Lapussa on kyllä -50%, mutta vertsussa järkätään pari kertaa vuodessa kunnon aleryysis, jossa kaikki aletuotteet on -70% alennuksessa yhden tunnin ajan.
Tää nyt ei ehkä ollut niinkään mun värinen, mutta mun instasta löytyvässä kaulakorukuvassa on tätä mintun väriä, joten oli pakko saada tämä. -70% ja anteeksi törkeä blurri kuvassa, suttasin paidan jo heti kättelyssä.
-70% myöskin.
Kamalaa mielipahaa aiheutti myös se, kun sanoin että oon kokoa m/38 myös alaosassa- mutta pitihän se tietää että taas valehtelen...
H&M
KappAhlista kaksi ihanaa bleiseriä hintaan á 15e.  Ei paha, oon pitkään etsinyt vaaleeta, valkosta ja mustaa istuvaa bleiseriä. Ovh näillä oli á 70e. Valkosen kun vielä löytäis.
Äh, koko 38 taas...
Mitä!! Koko 36?! Ja tää maksimekko oli mulla juhannuksena päällä ja siihen postaukseen tulikin pari kommenttia, jossa kysyttiin että oonko hoikistunut, ja vaikka vastasin että joo (itseasiassa -20cm koko hela setistä) niin ei, taas mä valehtelen ja korkokengät sai mut vaan näyttämään hoikemmalta. </3
Nellyn pitsimekko. Minä joka ei tykkää pitsistä osti tämän? Vielä kun ilmat sallis pitää päällä..
Ihana ihana ihana ihana leparditakki VeroModasta myöskin alennuksella -70%.. Rakkautta ensimmäisellä silmäyksellä.<3
Kiistellyt alaosat, nekin hitto vieköön kokoa 38. KappAhlista ostettu ja hintaa taisi olla 20e per pökät. Piti ottaa molemmissa ihanissa väreissä, vieläkun istuikin niiiin hyvin.:)

Noniin, tässä sitä oli aleostokset so far. Pyydän anteeksi tylystä ja kettumaisesta postauksesta ihanille kommentoijille, jotka jaksaa tsempata ja kehua. On aivan upeeta tulla tänne ja huomata, että ihmiset kertovat mun inspiroivan eri tavoin ketäkin. Haluan olla avoin jatkossakin ja kertoa asioita pintaa syvemmältä. En halua tästä blogia, jota voi lukea vaan vaaleanpunaiset lasit päässä ja ainoa mitä täältä löytyy on täydelliset vaaleanpunaiset pilvet ja ponit, täydelliset arjen pienet hetket, täydelliset vaatteet, täydelliset tekstit, täydellinen kirjoittaja. 
Koska mitään näitä ei täältä tule löytymään. 
Mä haluan kertoa jos mulla on huono päivä, mä haluan kertoa miten näin viikon unta siitä, miten tulen hukkaamaan toisen piilolinssini ennen tulevaa sunnuntaita, ennen pikkuveljeni rippijuhlia, että pahin skenario olisi se, että joutuisin juhlimaan lasit päässä, ja että läheltä liipattiin, kun aamulla tiputin vahingossa toisen piilarini lavuaarin viemäriin ja että aloin itkemään huonoa tuuriani ja kertoa sen, että kävin yli puolentunnin ajan vessan pintoja läpi puhelimen taskulampulla näkien vaan toisella silmällä ja lisätä vielä sen, että päädyin lopputulokseen, että hiton viemäri, hiton kämmäri minä. 
Haluan, että täällä saan kertoa niitä arjen paskempia hetkiä, ymmärtämättömyyttäni miehiä kohtaan, haluan että saan julkasta sellaisia asukuvia, kuin minä haluan. Haluan, että täällä välittyy rento ja hauska ilmapiiri (paitsi tässä postauksessa:D) koska tällänen mä olen. Pantaa kiristää usein ja päiviä on meillä bloggaajillakin siinä missä muillakin, ja esimerkiksi voinen sanoa että bloggaaminen oli vielä 2 tuntia sitten ihan perseestä anonyymien kommentoinnin takia. Nyt tätä kirjoittaessani olo helpottaa ja luettuani muutamia tsemppiviestejä, joita on pitkin aikaa tullut blogiini, tajuan taas miksi tätä teen. Ymmärrän myös, miksi niitä negatiivisia kommentteja sataa. Ymmärrykseni riittää myös siihen, miksi ihmisiä ärsyttää mun tyytyväisyys mun kroppaan ja omaan itseeni sellaisena rämäpäänä, kun mä nyt satun olemaan. Mä en jaksa pitään mitään kulissia pystyssä että jee, kaikki on ihanaa ja täydellistä, mutta pitää pitää mielessä sekin, että raotan vaan osan tarinaa. Jokin raja siinä kaikessa pitää kuitenkin olla, mitä tänne internetin julmaan maailmaan jakaa, koska se paskamyrsky- not worth it, vaikka varmasti taas saisin tsemppaavia viestejä ihanilta lukijoilta ja saan lukea, miten jotkut ovat roikkuneet mukana alusta asti. On aivan käsittämätöntä, miten sellanen pieni lause lämmittää mieltä. 
Mä en ole ihminen, jolla olisi pakonomainen tarve todistella mitään. Nyt kuitenkin halusin oikaista valheelliset puheet tällä kertaa mun vaatekoostani ja siitä, miten mua syytetään valehtelijaksi. Jos tämän  jälkeen joku vielä tulee laukomaan jotain muuta, niin oma on häpeänsä. 


Huomenna palataan diy-postauksen parissa!! 


jenny



torstai 26. kesäkuuta 2014

Skull scarf

Pah, mun piti keretä kirjottamaan suuruudenhullusta alehöpinästä syvimpiä ajatuksia, mutta jumittauduttiin tsekkailemaan lentolippuja ja näin ollen tiivistän kaiken romaanin ja jokaisen ajatuslauseen joka päässäni myllersi muutamaksi lauseeksi. 
Onko joku tehnyt löytöjä aleissa? MÄ ainakin TEIN! 
+(Se emoji joka tuulettaa.)



jenny



ps. Joillekin jos on epäselvää, niin en blurraa kasvojani, en tosiaan :D Lisätessäni isoja kuvia tänne kuva pienenee jollon pikselit "pehmenee"- pitänee vaihtaa kuvapalvelinta, kaikesta ihmiset repii nalkutettavaa. Ja mitä mun ripsiin tulee, oon pahoillani että ne on pitkät ja tuuheat ja mulla sattuu olemaan pieni pakkomielle saada jokaseen karvaan sitä väriä. Sorry (not sorry) jos ei miellytä!:)


tiistai 24. kesäkuuta 2014

Juhannus part 2

Aladin-hippi-chic-tyylinen asuyhdistelmä. Voinen kertoa että vähän hammasta kiristi laittaa kaikki ihanat mekot ja playsuitit takasin kaapin uumeniin, jotka olin varta vasten oikeestaan tilannutkin juhannusta varten.. Joten siitä johtuu tämä hämmennysasu. Niin ja mulla värjättiin tukka! Ei suurta muutosta taaskaan mutta nyt ei laitettu ruskeeta ollenkaan vaan pelkästään vaaleeta raitaa. Kesä(melkein)blondi.
Oon enemmän kun rakastunut tohon "oranssiin" huulipunaan ja oon miettinyt syytä että miks se näyttää kauheen kivalta tässä naamassa, mut sitten tutkein töissä väriympyrää ja tajusinpahan oranssin olevan sinisen vastaväri, liekö siinä sitten syy? Vielä kun sitä brunaa sais vähän päälle mutta näillä säillä… You wish! 
Nimimerkillä olis kiva olla jonkun värinen veljeni rippijuhlissa.. Kai sitä on turvauduttava itseruskettavaan. Saan ehkäpä brunan vasta reippaan kuukauden päästä ;)
Tein siskolleni myös juhannusbilemeikin- ja tukan. Kyllä tohon tukkaan kelpaa tehdä lettiä letin perään ja vielä muutama lisää. Tää lettitsydeemi joka näissä kuvissa on, onkin ihan mun eka kerta kokeilu, joten älkää suurennuslasilla katsoko! Sisko toivoi "ei mitään erikoista tai vahvaa meikkiä Jenny ihan tosi"- kätevää meikata siten ettei toinen näe mitään, ennekun koko maski oli valmis… Ei sentään mennyt pesee naamaansa! 
Ja kuten viime postauksessa kerroinkin mikä oli yksi juhannuksen kohokohdista on tässä kuvassa, mun jättipää (ens kerralla kannattaa valita kuvakulma hieman paremmin) ja miehen niskanahat ja pizza. Ja toki myös meidän beibit ja ipadilta Supernaturalia. Ja Supernaturalin Deania….



jenny


sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Juhannus

Juhannusasu nro1 ja otoksia sieltä täältä. Oltiin mun vanhemmilla syömässä ja drinksuttelemassa, eipä tuo ilma oikeen inspannut lähtemään terassille jostain kumman syystä. Festaritkaan ei oo mun juttu, koska mikä mukavuudenhaluisuus? Parasta juhannuksessa varmaan oli se, kun lauantaina rättipoikkiväsyneinä haettiin miekkosen kanssa pizzat, joita mässättiin sängyssä katsoen Supernaturalin jaksoja aamuvarhaseen. 


jenny