maanantai 31. maaliskuuta 2014

My weekend

Wehee, käsi on jo parempi. Onnistuu jopa jo kirjoittaminen, sekä koneella että kännykällä. Työnteosta en aio edes kommentoida mitään- purkillisella painkillerssejä mennään näin rehellisesti sanottuna. Ja rullisrannesuojalla. 
(Kysymys kuuluu, mikä saikku?)
Viikonloppuna mulla oli vapaata töistä ja päätin oikeen olla rasittamatta kättä mitenkään.. Niinpä niin- lähdettiin sitten muuttoavuksi Hämeenlinnaan. Tosin mä toimein vaan perslihaksin ja kipein rantein ja ajelin täyteen lastattua seitsemänpaikkaista perheautoa paikasta a paikkaan b, ja kyseessähän tietenkään ei ollut automaattivaihteinen auto. Aaii että miten tasaista kyytiä oli. 
Tituleeraan itteni aikuisten oikeasti oikeeeesti hyväksi (nais)kuskiksi. Jopa isännän naamasta näkee välillä sen, varsinkin sillon kun sain juuri kortin että hemmetin akka kun ei kytkin haise tai auto sammu kesken kaiken. Tai ei tuu edes konepellin alta metrisiä liekkejä. (Päinvastoin, auto johon istun ne liekit menee auton kylkiin..) Oon ihan varma että oon entisessä elämässäni ollut jossain autoihin liittyvässä työssä ja talliporukan kesken kisaillut MissGasolinen tittelistä. Ja mun lempinimi oli Rasvanäppi.
 Eilen vielä ollessamme Hämeenlinnassa äitini soitti ja kysyi, olisinko halukas mennä kokeilemaan erästä heppaa ja näin vuodettoman perssatulatuntumattomuuden jälkeen totesin että hitto vie, unta oli keräytynyt varastoon viikonlopun aikana ainakin -6 tuntia, ja aamupalan voimalla kavuttiin hevosen selkään kymmenen aikaan illalla. Onhan ratsastaminen kanssa taito, mitä ei ihan hetkessä unohda- kuten ei pyörällä ajamistakaan, mutta tosiaan jos oot viimeks ollut vuosi sitten heppailemassa ja polttoaineena on kaksi ruisleipää monen tunnin takaa, ei ole ehkä suositeltavaa alkaa vetämään täyttä tuntia kunnon reeniä- sillä saattaneepi tulla ykä kylään. 
Siitä ei sen enempää.

Eniveis, viikonloppuisen session jälkeen olin aivan varma, että maanantaina (<3) on lähtö lähellä ja kyllä, oikeessa olin. Armottoman ketutuksen saattelemana ja jokaikisen lihaksen huutaessa halleluujaa ja ranteen poltteen mukavan tunteen avulla hivuttauduin aamulla töihin ja sillon mä mietein että tästä ei taas nyt vaan tuu yhtään mitään.
Parin tunnin päästä löysin itseni syömästä kokonaista broileria suoraan paketista koirien kanssa terassilla auringonpaisteessa ja "nauttien" jääkylmää vettä mä taas mietein, että hei kyllä tää elämä taas onkin ihan kivaa. 
Oikeesti toi viiminen sivulause tuli vasta sillon, kun avasin kuvissa esiintyvän Cottonin laukun.. Koska onhan se ihan maailmankaikkeuden suurin vääryys ajaa Hämeenlinnaan käymättä joko ko.paikassa, ideaparkissa ja/tai ikeassa. Joten nyt mä sitten päädyin vuorostaan Cottonille. 
Ja ostin jotain, mitä en saanut viime kesäksi aikaiseksi ostaa ja mikä aiheutti rakkaassa miehessäni taas sen samaisen inhoreaktion "eikai nyt jumal….taas?" kun meikä lähestyy leijuen pää pilvissä kohti autossa kypsentynyttä miestä, kävellen tooodella hidasta dressman-kävelyä ja liehutellen tukkaa kun mistäkin Loréalin because you are worth it-mainoksesta. Vaaleanpunainen mulle täyyysin ennestään tuntematon sumu ei oo vieläkään hälventynyt ja perhoset kipristelee edelleen vatsan pohjassa kun odotan kevään kunnollista alkua. Hypistelen ja hypistelen pussissa olevia kaunokaisia, lähestulkoon halailen niitä ja hoidan niitä joka päivä edelleenkin ylläolevien efektien ollessa päällä. 

Voi penalautajurkale mä taas kiroon tätä elämää materiaalionnellisuuden hellässä huomassa. Koitan saada tällä viikolla kuvattua nuo kaunokaiset teidänkin nähtäviksi.


jenny.


keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Houndstooth

Hulluttelua taas niinkin tavallisen väriyhdistelmän kanssa kuin sininen ja oranssi. Kun hankein ton huivin, mähän kriiseilin siitä, onko mulla mitään mitä pukea ton sinisen kanssa. No, olihan mulla mutta no, pitikö mun koluta kaikki nettikaupat läpi ja hamstrata kaikki sininen ostoskoriin? Piti. 
Nyt on sitten sinistä converssia tulossa, sinistä housua, korua jne. Ja sitten toinen mitä odotan että pääsen yhdistämään sinisen kanssa on taas kesää kohden lähestyvä kaipuuni pukea limeä. Jotenkin huomaan aina tähän aikaan vuodesta, että tulee eräänlainen paniikki saada vähän tota ja tätä kesää varten. Sitä hemmetin 2kk kestävää kesää, joka saattaa olla aivan totaalinen floppi, mutta kyllähän ne vaatteet siellä kaapissa sitten hyvänä säilyy... Mutta kun sitä nettikauppapostausta on toivottu, niin aion tehdä sen kun saan vähän noita uutukaisjuttuja. Asokselta ja newlookilta on ainakin tilaus tulossa!
Kyllä vaan vielä muutama päivä sitten hymyilytti, nyt on sellanen pienonen ongelma muumuuassa kaiken tekemisen kanssa, nimittäin jännetupintulehdus oikeassa ranteessa. Huvittavaa silti, ettei tätä vaivaa oo tullut jo paljon aikasempaa työtäni silmälläpitäen. Mutta nytpä löytyy ja tuntuu niin upeelta- on eri voiteita, siteitä ja tukia.. Jopa rullaluistinrannesuojat, jotka mun asiakas toi minulle! (En tie millä nimellä niitä pitäis kutsua, mutta jokaselle meni pointti perille varmasti..)
Tämän enempää käsi ja ärsytyskynnys ei kestä nyt kirjottaa, joten suuntaanpa jääpussieni kanssa sohvalle katsomaan Greyn Anatomiaaaaa, aah. Ihanaa. 

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Ljudet av ett annat hjärta

 Onneks tää viikko on ohi. Onneks. Oon ollut niin vetämättömissä koko viikon sillä töitä oli taas vaikka muille jakaa. Tänään nukuin pitkään ja oon sitä tosi outo että heti kun pakkaset lähtee, niin jos on vaan mahdollista nukkua pidempään niin raotan ikkunaa hieman ja kääriydyn niihin kolmeen untuvapeittoon jonka vaadin kesät talvet. Ja sit hengittelen raikasta viileetä ilmaa ja joko selailen puhelimella kaikki jutut läpi tai sitten torkun. Ehkä paras alotus päivälle. Ja toinen outous mussa on se, etten voi nukkua huoneessa, jos siellä on aamulla sälekaihtimet tai verhot valon edessä. Siis, kuinka ahdistava ajatuskin herätä ihan pimeessä huoneessa kun mielummin vois ottaa migreenin heti aamuun?
(Hakkaa puuta kun hullu, ei migreeniä enää tähän osotteeseen koskaan kiitos) 


Jenny




torstai 20. maaliskuuta 2014

-


 Jokanen tietää sen fiiliksen, kun löydät jonkun sanonnan, kappaleen sanotukset, runon, joka vastaa elämän tilannetta niin hyvin että melkein kun itse olis kirjottanut sen. Purin puhelimeni tiedostot tietokoneelle ja huomasin että olipas harvaisen paljon mustia laatikoita kuvakaappauskansiossa. Ja niin mä aloin sitten selaamaan ja totesin että hitto onpa diippiä ja asiallista, että teenpä niistä postauksen. Ja tässä se nyt on, puhelimesta viimisen vuoden takaa vähän fiiliksiä, jotka on jossain vaiheessa sopineet mun elämääni. Ja jotkut sopii vieläkin.
Tekstit on bongattu instasta, suurin osa on käyttäjältä @phuckyoquote.


jenny.

maanantai 17. maaliskuuta 2014

Lime leo

 Vähän pirtsakkaampaa kevätasua. Toi neule on oikeasti ihan neon vihreä, oikeen sellanen huomioliivi että ohimoon ottaa kun sen näkee. Kuvissa se vaan menee tollaseeks tyhmäks kellertäväks. Kokeilin ydistellä ei niin tavallisia juttuja, kuten esimerkiksi mun kestoklassikkoyhdistelmähän on leopardi ja punainen. 
Ja oli muuten sitten vaikeimmat kuvaushetket aikoihin tän asun ja hiuksien kannalta! Niinkun kuvista näkyy mun suoristusrautakiharat lässähti 5 minuutissa ja osan kuvista jouduin karsimaan, kun tuuli ja hame nousi niin, että toi neuleen helma vilkku hienosti, meinas usko jo loppua kun tunki tota neuletta hameeseen, kun sitä nyt vaan oli ja oli.


jenny.