maanantai 24. helmikuuta 2014

About friendships

Ystävänpäivä teki mut tavallaan surulliseksi. Se sai mut miettimään menneitä kaverisuhteita. Onhan noita 'pikakaveruuksia' nähty, en mä niitä sure enkä kadu. Mutta jostain syystä löysin eilen itseni selaamasta erään tärkeän entisen kaverini kuvia.
Uskon että monelle tulee yllätyksenä se kun sanon, etten oo oikeasti hirveän sosiaalinen. Joo, mä juttelen asiakkaiden kanssa parhaimmasssa tapauksessa 10 tuntia päivässä aivan eri ikäistenkin kanssa ja tuun loistavasti toimeen erilaisten ihmisten kanssa. Puhun paljon ja tykkään auttaa ja kuunnella toista hädässä, mutta mulla ei oo oikeestaan sellasta yhtä parasta kaveria, sellasta sydänystävää. 
On ollut. 
Tavallaan sellaseen ihmisen katoaminen sun elämästä saa aikaan sen, että jos se sun yli 10 vuotta paita-ja peppugombinaation muodostava toinen osapuoli voi tehdä sulle niin pahasti niin mitäpä sitten "hyvän päivän tutut" ei tekis. Sillon kun ihminen joka on suurinpiirtein ollut puolet sun identiteetistä, sellanen jonka kanssa ei tarvinnut edes sanaa vaihtaa ja tiesit toisen ajatukset tekee anteeksiantamattoman väärin, niin onhan se sellainen paikka kun pohja katoaa jalkojen alta. Tää tapahtui suurinpiirtein 3 vuotta sitten ja sanotaan näin, että aika kultaa muistot mutta vielä välilläkin havahdun siihen, että mietin yhteisiä hetkiä monien vuosien ajoilta. Ja mä tiedän, että tulee olemaan päivä jolloin kyseinen ihminen tulee mun oven taakse pyytämään anteeksiantoa ja sanoo mun olleen oikeessa koko ajan, mut mä en vaan tiedä, mitä siihen vastaisin. Kun sanotaan, että miehiä tulee ja menee, mutta ystävät on ja pysyy on kyllä ihan roskaa. 
Ainakin tässä tapauksessa.
Tietenkin mä olisin voinut sulattaa kaiken sen mitä tapahtui, mutta jossain mullakin menee raja.. Toisaalta ymmärrän, koska entisen ystäväni elämään sujahti miespuolinen narsisti. Tiedän kuinka helposti ihminen voi tulla sokeaksi narsistille. Vaikka toiselle sanot mitä tahansa, kotona odottaa se, joka aivopesee järjen sanat. Narsisteista voisin kertoa loputtomiin mutta siitä joskus toise.
 

Vaikka mä kuinka haluaisin kaivaa puhelimeni esille ja soittaa ko.ihmiselle, tiedän, että mun itsekunnioitus ei sitä salli tehdä, vaikka mieli sanoiskin muuta.
Oon oppinut kunnioittamaan itseäni siinä, että jos ihminen tekee mua kohtaan jotain loukkaavaa, tai jotain äärettömän törkeetä, ei pidä itse ikinä yhteyttä eikä ole aikaa mulle, en ala anelemaan vaan yksinkertaisesti mä vetäydyn, annan olla. Voisin luetella tästä seisomalta varmaan  5 kaverisuhdetta jotka päättyivät todella naurettavin syin. Ja ottakaa nyt huomioon etten mä ihan pienestä suutu, todellakaan, oon oppinu tuntemaan arvoni. Jos alkaisin kertoa tapauksista sen tarkemmin loppuis teiltäkin usko ihmisiin ja tätä samaa postausta luettaisiin vielä talvella 2017. 
Viime vuonna tein ehkä elämäni parhaimpia päätöksiä ja poistin elämästäni turhaa energiaa vieviä ihmisiä. Ihmisiä, jotka katsoivat toisia alaspäin, ihmisiä, jotka valehtelivat silmät päästään monet kerrat, ihmisiä, jotka esittivät monta vuotta jotain sellasta mitä eivät olleet. 
Aika sairasta,eikö?
Miks mä kaipaisin elämääni ihmisiä, jotka imevät jokaisen asian susta ja levittävät koko kylälle pönkittääkseensä omaa kermastatustaan kylän ihailtuimpana gossip girlinä. Tai kääntävät takkiaan minkä kerkeävät miellyttääkseen kaikkia haalimiaan kavereitaan. Missä mahtaa olla ihmisten käytöstavat tai kunnon kasvatus? On vaan asioita, mitä toiselle sykkivän pulssin omistavalle ihmiselle ei tehdä.
Elin ennen sellaisessa ajatusmaailmassa, että ekan kerta kun sanoo jotain asioita mitä ei pitäisi, on totaalinen vahinko. Toisen kerran pystyi vielä laittamaan ison suun syyksi. Kolmannella kerralla ihminen tekee sen tietoisesti.  Kolmannen pykälän jälkeen mulla ei ole enään mitää asiaa ihmiselle. Tai sillon ei ollut. 
Nykyään luottamus on melkein kuin giljotiini, kerrasta poikki. Vanhemmiten olen oppinut, että omista salaisista asioista kannattaa olla hiljaa, ja olla skeptinen ihmisiä kohtaan. Koskaan ei saa luottaa kenenkään. On helppo rakentaa suojakuori, ja olla ihan yksinkin. Onneks mä olen ihminen, joka on aina viihtynyt ja joka viihtyy edelleen yksin, kuin isossakin porukassa. Mua vois tavallaan kutsua yksinäiseksi erakoksi. Viihdyn isossa porukassa yhtä hyvin kuin kahdestaan jonkun kanssa, tai kun olen yksin. Mulla ei oo koskaan ollut sellasta pakonomaista tapaa haalia kavereita ympärilleen, vaan mä olen tyytyväinen tähän kouralliseen- laatu korvaa määrän, eiks niin oo tapana sanoa. 
Kuitenkin kaikki kokemukset ja selkäänpuukottamiset (ämmien kaksnaamaisuudesta en lähde ees kirjottamaan..) on tehneet pysyviä tuhojaan. Sytyn todella hitaasti uusille ihmisille, vaikka sisimmissäni oon räjähtämäisilläni jos oon löytänyt tollaseen tyypin jonka kanssa mätsää niin hyvin että alta pois. Mutta mä en vaan sitä näytä. Menee pitkän tovin ennenkun päästän oikeesti ihon alle. Mä puhun asioistani asiakkaille ja puolitutuille- mutta vaan sellasia asioita, ettei mun päätä hetkauta se, jos ihminen on kokenut tarpeekseen mennä eteenpäin asian raportoimaan.
Mä halusin joskus olla "sosiaalisempi". Kävin paikoissa, joissa mua ei niin kiinnostanut käydä, olin ihmisten kanssa, jotka tekivät jatkuvasti jotain paskaa pään menoksi, jotka luulivat olevansa 'sitä jotain'. Kuljin siinä talutushihnassa, minkä sain katkastua viiden vuoden jälkeen ja surulla katson vierestä, miten monet muutkin ovat langenneet samaan ansaan. Nuorempana oli niin tottunut ympärillä olevaan draamaan tiettyjen ihmisten ansiosta, että nyt on vaan kiitollinen itselleen, että teki aikoinaan sellaisia valintoja, jotka sillon tuntuivat vaikeilta ja vääriltä, totean nyt tehneeni oikean valinnan ja taputan itseäni olkapäälle. Enkä mä sano, mäkin olen tehnyt paljon virheitä ja tuun varmasti jatkossa tekemäänkin. Kukaan tässä maailmankaukkeudessa ei oo eikä tuu olemaan täydellinen, joten siihen on turha lähteä pyrkimäänkään. Myöskin ihmisten erilaisuus ja luonteenpiirteet, ajatusmaailmojen ja mielipiteiden eroavaisuudet, kasvatus ja käytöstavat on otettava huomioon- lopputuloksen summana on se, että kaikkien kanssa ei vaan voi tulla toimeen, eikä missään tapauksessa tarvikaan. 
No, tämän avautumisen jälkeen täytyy vaan taas muistaa yrittää olla joka päivä parempi ihminen ja olla tyytyväinen ihanista ihmisistä elämässä! 
jenny.

54 kommenttia:

  1. ompa ihana asukokonaisuus taaaaaaaaaaaaas! <3 :)

    VastaaPoista
  2. Oi Jenny. <3 Kuulostaa nin mahtipontisen tutulta! Ihanaa kevättalven jatkoa sulle, voimia ja kaikkea hyvää elämääsi! <3

    ps. Oon uusi, tulin jäädäkseni :)

    -Sanya

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Sanya ja takaisin sinulle kaikkea kivaa.<3 Tervetuloa seurailemaan!

      Poista
  3. Voiettä! Mä jotenkin pystyn samaistumaan sun tilanteeseen! Mullakaan ei oo sellasta parastakaveria enää. On tosi hyviä ystäviä, mutta mä en oo kenellekkään se paras. Eikä sillä, en mä sellaista ehkä tarvikkaan. En tiedä miten sua on satutettu tai loukattu, mutta mua on myös ja se syö mun suhtautumista siihen ystävään. Voi että! Mulla olis niin paljon kirjotettavaa, mutta en viitsi tukkia sun kommentti kenttää mun yli pitkällä kommentilla! Voimia sulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti samassa tilanteessa ollaan, mutta eipä se meitä haittaa:) Elämä jatkuu ja ihmisiä tulee ja menee, ero vaan on se että ketkä on tullut jäädäkseen.:) Kiitos samoin Emilia sulle myös.<3

      Poista
  4. Pakko sanoa, et nyt puhut niin asiaa! Todella hyvin kirjoitettu. :) ps. ihana asu

    VastaaPoista
  5. Hyvä teksti! Oli kivaa lukea sulta vähän syvällisempiäkin ajatuksia, vaikka tykkään myös asu- ja kynsipostauksista. Sulla on hyviä mielipiteitä ja lukisin syvällisempiä juttuja mielelläni lisää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänks! Jos on jotain mistä halutaan lukea niin ideoita tänne vaan.:)

      Poista
  6. Teksti pisti miettiin ystävyyssuhteita ja arvostamaan niitä, mitkä tällä hetkellä on ja toimii. Tajuttoman upeena taas edustat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä kuulla, pitää olla tyytyväinen siihen mitä on eikä väkisin olla jonkun kanssa vaan näyttääkseen että on kavereita. Kun joillekin riittää tosiaan se kourallinen. Kiitos<3

      Poista
  7. Harvoin kommentoin ylipäänsä mihinkään blogeihin, mutta nyt on pakko.

    En vaan voi käsittää, miten hyvin pystyn samaistumaan tähän sun tekstiisi. Mulla oli about 10 vuotta eräs paras kaveri, joka sitten äkkiä vaan käänsi mulle selkänsä ja teki mitä törkeimpiä juttuja. Tästä on nyt aikaa vasta muutama vuosi.

    Toinen tapahtui ihan vasta vähän aikaa sitten, kun yksi ystävä, jota pidin hyvänä, kohteli mua ihan järjettömällä tavalla. Oon niin onnellinen nyt, kun uskalsin sillon tehdä päätöksen ja poistaa tälläsen ihmisen mun elämästä kokonaan.

    Ei voi muuta kuin ihmetellä ihmisten itsekästä ja ilkeää käytöstä. Tiedän miltä susta tuntuu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh miten puistattavaa- miten niin tuttu ja turvallinen kaveri yhtäkkiä muuttua niin radikaalisti? Niinkun mä sanoinkin, että mitä turhaa sitä roikottaa sellasia mukanaan jotka jatkuvasti kohtelee kun ilmaa tai tekee jotain paskaa kokoajan..:/
      Samaa ihmettelen minäkin..

      Poista
  8. Oot aivan upea!! :) tuntuu, että oon aivan samaa mieltä sun kanssa koko tekstissä! Ja toi "laatu korvaa määrän" on niin totta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sofia<3 Sepässe, mä ainakin pidän siitä että on muutama turvallinen kamu ympärillä, eikä puolen kylää haalittuna..:)

      Poista
  9. Kuulostaa ihan kun mun suusta tullut teksti! Mulla meni välit poikki reilu kolme vuotta sitten lapsuudenystävän kanssa, jolla oli välillä vähän erilainen käsitys siitä, miten ystävää kohdellaan fyysisesti. Kun ei ymmärrys riittänyt, että miksi mä olen vihainen, niin ilmeisesti piti katkaista välit.. mullakaan ei monia kavereita ole, vaan pari hyvää, joille voin kertoa mitä tahansa ja tiedän että se ei mee eteenpäin ja poikaystävä. En usko, että sitä välttämättä tarviikaan enempää :)

    VastaaPoista
  10. Great outfit!)I like your blog!Would you like to follow each other? Just let me know in my blog. xoxo
    http://www.elationofcreation.com/

    VastaaPoista
  11. Tosi hyvä ja puhutteleva postaus! Hitto kun mulla ois vaikka ja mitä sanottavaa aiheeseen liittyen, mutta on vaan niin kiire etten millään ehi alkaa sepustamaan :D Mutta myöskään en uskalla ees alottaa kun sitten pitää päästää koko mielipideromaani valloilleen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, olisit nyt vaan jakanut kokemukses tänne=)

      Poista
  12. upea ajatuksiaherättävä teksti! ihanaa kun joku uskaltaa pohtia tämmöstä tosi syvällistäkin blogin puolella:)<3

    VastaaPoista
  13. En ole ikinä kommentoinut blogiasi ihana Jenni, mutta korjataanpa nyt virhe!

    Olen tässä tehnyt oman elämäni empiiristä tutkimusta ystävyyssuhteista (:D) ja oon huomannu tän ilmiön - siis että tyttöjen kesken se paras kaveri muuttuukin jossain kohtaa entiseksi kaveriksi. Itselle kävi myös näin, tosin tämän tytön kanssa ollaan arjessa edelleen pakon sanelemana yhä viikottain tekemisissä (sama koulu ja kaveriporukka). Herääköhän hameväki jossain kohtaa siihen, että kaikkea ei tarvitse niellä tyttöystävienkään kohdalla? Kun koko pienen ikänsä on entisiä/nykysiä poikaystäviä mollannut lieroiksi niin tajuaako sitä vain jossain kohtaa, ettei sitä kuraa tarvitse sietää kyllä naistenkaan puolelta? Tiedä häntä. Henk.koht. on tullut todettua, että pääasiassa kuluttavat ihmissuhteet vaan kannattaa karsia elämästään, sillä siinä kohtaa on oikeus olla itsekäs ja ajatella omaa hyvinvointia. Ja nyt kolmen vuoden jälkeen kun entistä parasta ystävää näkee arjessa, tulee välillä miettineeksi, että ansaitsen paljon parempaa kuin hänet. Ja minusta tähän ajatukseen meillä jokaisella on oikeus, niin huonojen poika- kuin tyttöystävien kohdalla :)

    - S

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa mä korjaan yhden jutun, jenny yyyllä;D mutta joo. Oon niin samoilla linjoilla sun kanssa. Kaikkea ei tarvi kestää eikä todellakaan tarvi. Joskus on vaan parempi ilman.:)
      Sanottakoo näin että asun mielummin yksin vaikka autiolla saarella kunhan ei tarvi kuunnella ja kattoa millasta paskaa ja draamaa jotkut ihmiset hakemalla hakevat.:D jännä ilmiö on myös se, että jos kehtaat mennä ääneen sanomaan että nyt ei kyllä ollut kivasti tehty ni sä olet heti automaattisesti ottanu herneet nokkaas:D huvittavaa sekin. Itsekkyys on terveellä tavalla joskus ihan hyväkin asia, niinkun sanoit, joskus pitää vaan lopettaa kaverisuhde ja miettiä itseään.

      Poista
  14. Niin hyvä teksti, oon täysin samaa mieltä! Komppaan myös ylläolevaa, aivan turhaa elää kuluttavassa ystävyys(tai missä tahansa)suhteessa, koska se hajottaa sut ennenpitkää ihan lopullisesti! Itellä on just meneillään harkinta siitä, mitä pitäis tehdä, kun hyvä "ystävä" kuluttaa ja on jo pari vuotta kuluttanut voimia enemmän kuin antanut. On halunnu vaan ite sovitella ja "mielistellä", ettei tarvis tapella tai muuta ahdistavaa. Mutta tosissaan se tekee vaan hulluksi, eikä tätä jaksa enää, phuuuuh! Tuntuu, että kivi putoais hartioilta jos sen teen, mutta toisaalta vaan niin vaikeeta. Mutta hei aivan loistava kirjotus sulta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikeeta se on mutta mä ainakin oon tyytyväinen ilman. Kokeile pitää pieni breikki kuluttavasta kaverisuhteesta ja kato, helpottaako..:) kiitän.

      Poista
  15. Jännä huomata kuinka monella täällä ei ole sitä "parasta ystävää" tai oikeastaan hyviä ystäviä ollenkaan.. jotenkin aina on ajatellut, että tottakai kaikilla muilla tytöillä/naisilla on se mahtava bestfriends porukka, paitsi minulla. Olen siis juurikin viime aikoina hieman kriiseillyt sitä, etten omista oikeastaan yhtäkään läheisempää tyttökaveria, vain niitä "moi, mitä kuuluu" hyvänpäivän tuttuja.. Niin usein sitä vaan kaipais just sitä tyyppiä/niitä tyyppejä, jolle vois kertoa kaikki huolet ja murheet, mutta myöskin jakaa ne elämän hienoimmat, onnellisimmat hetket.

    hmmh.. Ehkäpä vielä joskus, mummot ainakin näyttävät aina keskutelevan toisilleen, vaikkeivat toisiaan tuntisikaan :D Jospa minäkin sitten rohkenen avata suuni wanhana ja saada sen parhaan kaverin :´)

    Hyvä, ajatuksiaherättävä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ite oon ainakin niin useasti pettynyt karvaasti ihmisten käytökseen ja oman napan nuoleskeluun että sen takia en päästä ihan helpolla lähelle. Mutta niin. Ihmisiä on niin moneen lähtöön; jotkut pärjää mainiosti ilman kanalaumaa ympärillään ja jotkut on enemmän kun tyytyväisiä siihen muutamaan kaveriin.:) kyllä sä jonkun kivan vielä löydät.:)

      Poista
  16. Löysin vasta eilen sun blogin ja liityin lukijaks, I like! :)
    Ja huhhuh miten pystyinkään samastumaan tähän sun kirjoitukseen! Ei voi muuta sanoo, ku huhhuh, ihan ku itse oisin tämän tekstin kirjoittanut ...... Oon kans ylpee itestäni, että oon uskaltanut "poistaa" semmoset "ystävät" lopullisesti elämästäni, jotka vaan arvostelee muita ja toimii kaksnaamaisesti, ei ota minuun yhteyttä - olin aina se, jonka täytyi ottaa yhteyttä ja suunnitella menot, mulle kerrottiin kaikki ongelmat ja huolet ja sit ku oli mun vuoro ni kappas vaa ...... Naurettavaa mutta onneksi sain silmäni auki ja nyt pari tärkeempääkin tärkeää ystävää ympärillä! Ei se määrä, vaan se laatu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva että miellytti!!:) jotenkin tuntuu että tollasta on paljon liikkeellä tällä hetkellä kun näitä kommentteja lukee:/ ja sitäpä, mä ainakin oon ihan sitä mieltä että muutama huipputyyppi riittää<3

      Poista
  17. Hitto mun tekis mieli kirjottaa sulle nyt iha sika pitkä sähköposti. En voi tähän kirjottaa kaikkea mitä haluaisin. Oliks sulla joku osote mihin saa kirjottaa kun en puhelimella surffatessa näe :D

    VastaaPoista
  18. arvostan kyllä tosi paljon tällasta blogitekstiä, kuitenkin varmasti tosi moni meistä on menettänyt läheisiä ja tärkeitä ystäviä! <3

    VastaaPoista
  19. Mahtava teksti Jenny, ja komppaan monia yllä kommentoineita siinä että et tosiaan oo ainoo noiden fiilisten kanssa. Jotenkin tuntuu että tää nykypäivän insta-elämä ja alituinen suosituimmuuskilpailu on tehnyt ihmisistä tosi kylmiä. Ite kans pyrin karsimaan elämästäni ne yksilöt, jotka vaan kuluttaa henkisesti loppuun, koska niissä ihmissuhteissa tuskin se toinenkaan osapuoli on onnellinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tai näin, tiedä sitten mikä vaivaa;D mutta joo, samoilla linjoilla mennään..

      Poista
  20. En voı muuta kommentoıda kun AAMEN!
    Veıt sanat suustanı! Uskomaton tekstı Jenny! Edelleen sıta mıelta etta tassa yksı parhaımmısta blogeısta mıta oon koskaan lukenut! Hakellyın ıhan kun osu ja uppos kylla taa tekstı meıkalaısee sen verran! Terkuın varmaan blogıası aınoa Turkıssa paın lukeva haha :DD<3 !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ihana Jasmin<3 kiva että jaksat sieltä asti lukea mun höpinöitä;D

      Poista
  21. Hyvä teksti! :) Kuulostaa ihan niinkuin olisit kertonut omistani kokemuksistani. Tuntuu että omasta elämästä puuttuu joku palanen, kun sellaista parasta ystävää ei tällä hetkellä ole.. Ja tuntuu ettei tässä vaiheessa elämää niin enään tutustu toiseen hyvin että sellaista voisi edes saada yleensä se jää siihen kaveritasolle. :/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!:)tai sitten pitää vaan odotella hetki ja sitten voikin löytyä ihminen jonka kanssa kolahtaa ihan tosissaan.

      Poista
  22. Sinä anonyymi joka ihan pikkasen avauduit- oot tekstissäs oikeessa tasan YHDESTÄ asiasta: En missään nimessä julkase tollasta valheellista paskaa tänne. Sun teksti on kuitenkin hämmentävän katkera ja toi miten sulla niin kovasti meni tunteisiin niin tää teksti, usko tai älä meni aamupuurot väärään kurkkuun ja sellanen huutonauru raikasi, tämän on oltava vitsi:D Sitä se tosiaan oli ja sen myötä sinäkin, en suinkaan minä kun kerroin miten asiat on. Jos et lukemaasi ymmärrä, etkä suostu uskomaan niin voi voi.
    Haha, oon tasan kerran kuullut ton manipuloimissanan ja mun nimeni samassa lauseessa ja sekin johtui siitä kun vaikutin muiden mielipiteeseen kertomalla faktat- olen mää paha ihmine!
    Jännä muuten, jos sä kerran tiedät (toi sana sai hilpeyttä aikaseks heti teksisi alussa- this must be gooood shit ja oikeessa olin:D) minut niin olisit nyt jumalauta sentään tullut sanomaan tän "palauttees" facebookissa, nimestä et voi erehtyä mutta vissiin ei pystynyt. Niinpä taas kerran julistan tän anonyymina haukkumisen säälittäväksi.
    Otapa pääs pois perseestä ja sano mulle kuka tässä on tekopyhä? Tuut kritisoimaan nimettömänä mulle jostain juoruilusta mitä nyt kaikki tekee, enkä oo tässä mitenkään sitä kieltänytkään? :D Ja sä et oo tekopyhä etkä juorua? OK.
    Toinen syy kommenttisi julkaisemattomuuteen on se, että puhut mun asiakkaista. Ei jumalauta kyllä ihminen nimettömänä kehtaa. Sitä päivää odotellessa kun muijilla olis munaa tulla edes facebookissa omalla sievällä nimellään kertomaan mikä mieltä painaa. Mutta jotta sä saat mielenrauhan mun asiakkaiden ja mun välisistä keskusteluista, meillä on ihan kuule sellanen metodi, että mitä siinä puhutaan sinne se jää, ainakin mulla. Asiakkaalla ei oo mitään velvoitteita olla hiljaa, mutta oishan se ihan kiva että pelattais tasavertasta peliä.
    No mutta jos kuitenkin haluat jatkaa tätä sun rakentavaa "saatana oot paska ihminen"- keskustelua ole hyvä ja kirjoita siitä mulle facebookissa niin saatan miettiä sun kommenttias pidempään kun tän 4min ja sen verran kun siirrän sen roskikseen muiden paskaviestien joukkoon.:)

    Ja ps. "What's that? You heard a bunch of stories about me? From someone who hates me? That stuff MUST be true!" ;)

    VastaaPoista
  23. Ihan tuli kylmät väreet tuota lukiessani. Hurr. Tuntuu kuin mua olis halolla päähän lyöty. Putosin maanpinnalle. Miten tän voi sanoa. Samaistun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa että niin moni pystyy samaistumaan!

      Poista
  24. Älä loukkaannu sillä kysyn ihan hyvällä :) blurraatko kasvojasi kuviin kun näyttää niin pehmeeltä?

    VastaaPoista
  25. Kieltämättä hyvä teksti Jenny! Tälläset syvällisemmät on välillä mielenkiintosii lukea.

    VastaaPoista
  26. Hei!

    Olen itsekin menettänyt parhaan ystäväni erimielisyyksien takia muutama vuosi sitten. Pari kuukautta sitten tein elämässäni jotain, josta tuli välittömästi tunne että tämän asian voin jakaa vain kyseisen ihmisen kanssa. Nielin ylpeyteni ja otin häneen yhteyttä - sitä valintaa en ole katunut hetkeäkään.

    Ymmärrän että kysessä voi olla isojakin asioita, mutta erimielisyydet ja riidat eivät synny yksin. Viisaampi on se joka tulee ensimmäisenä puolitiehen vastaan. Oman ylpeytensä nieleminen, sitä kautta itsensä ylittäminen ja anteeksi antaminen ovat tekoja joita ei varmasti kadu. Vaatii opettelua mutta antaa varmasti enemmän kuin ottaa :-)

    Olen myös tehnyt saman, että olen poistanut elämästäni liikaa energiaa ja negatiivista sellaista tuovat ihmiset. Hitto että tuntui hyvältä ja on tuntunut edelleen, taakse en ole pahemmin katsonut. Sitten on näitä, jotka ovat niin korvaamattomia, että joskus se taaksekin katsominen kannattaa... :-)

    Kiitos hyvästä blogista ja toivottavasti voimavarasi riittävät sitä jatkamaan :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heii,
      Kiva kuulla että sait sovittua asiat kaverisi kanssa ja pystyit katsomaan eteenpäin katsomatta taakse. Mutta joskus ei ole kyse riidasta tai oman ylpeytensä nielemisestä. Joskus kyseessä on kolmas osapuoli, joka vaikuttaa toiseen niin, ettei voi olla enää tekemisissä. Mä yritin antaa anteeksi, ilman että multa koskaan pyydettiin anteeksi. Kuitenkin se jokin oli rikottu, mikä on mahdotonta saada takaisin. Jotenkin se pikkuhiljaa sitten vaan kaikki hiipui kasaan, kaverini ja minun välinen aika oli rajallista miehen sanelemaa- ennätys oli että saatiin nähä 5 minuuttia, kunnes ko.mies "tarvitsi" kaverini autoa. Ja tätä tapahtui monen monta kertaa. Vaikka mä sanoin, mitä tapahtuu, ei sitä uskottu. Ja näin se vaan sitten loppui.
      Kaikkea hyvää kuitenkin sulle ja sun kaverille, hienoa että anteeksianto toimi puolin sekä toisin! :)
      Kiitos sinulle:)

      Poista
  27. Tää on niin totta! Mutta laatu korvaa määrän :) se on niin surullista miten joku oikeesti jaksaa puhua paskaa toki mielipiteitä saa olla mut tyhjänpäivänen paskan jauhaminen niin huh huh.. Oot ihanan olonen ihminen :) ja niitä ystäviä kyllä tulee kun niitä ei odota :D mut sitä on vaan hirveen hankalaa löytää hyviä ystäviä joiden kanssa synkkaa.. muutin hetken aikaa sitten ulkomaille..tai no onhan täällä jo tovi vierähtänyt mutta se miten ikävöin tosi ystäviä suomesta...kirpasee.. se miten hankalaa on tehdä uudessa maassa uudella kielellä kavereita.. miten tuskauttavaa se on kun ei heti löydy niitä oikeita.. miten tärkeitä ne ystävät on.. mä en ikinä voi elää ilman niitä enkä ikinä kyllä vois tehdö mitään paskaa... anteeksiantamatonta.. mut itekkin sitä kokeneena.. no se on elämää se.. en mä sellasia tarvii.. mikähän tän mun tekstin pointti oli :D no saimpas purettua ajatusta.. kivaa viikkoa sulle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin vaan kuvitella kuinka vaikeeta on oikeesti ystävystyä vieraassa maassa vieraalla kielellä muiden kanssa :/ No mutta tsemiä sinne!<3 Ja kivaa viikkoa sinne myös!

      Poista
  28. voi vitsi ihanku tää kaikki olis ollut mun kirjoittamaa. pikku yksityiskohtia lukuunottamatta.. harmi, että sulle kävi noin, se on käsittämättömän hirvee tunne kun ihminen, jota luulit hyväksi ystäväksi vetää maton jalkojen alta ja paljastuu vuosienkin jälkeen pelkäks rotaksi! vaikka seura tekee kaltaisekseen, onneksi ite tajusin kanssa katkasta siteet kaikkiin draamaqueeneihin aikoja sitten, nyt vaan muutama OIKEA ystävä, mutta niinku sanoit: laatu korvaa määrän! ihanaa kevättä, sulla on ihana blogi ja oot todella tyylikäs <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä juuri !!:) Mitä sitä mitään turhaa draamaa elämäänsä kaipaiskaan tai kavereita, jotka ei kuitenkaa oo sitä mitä on esittänyt. Kiitos ja samoin :)<3

      Poista

Kiitos asiallisesta kommentistasi :)