torstai 30. tammikuuta 2014

Toivepostaus: Arkimeikki videolla



Käyttämäni tuotteet:
Lumenen peitepuikko
Kanebo Sensai meikkipuuteri sävy 204,5
Dermosil huulirasva/kiilto
Chanel irtopuuteri
Make up Store luomiväri sävy Sibiria
Gina Tricotin luomiväri Sofie
Gina Tricotin meikkisieni
Sudit eBay, H&M, 
Ripsivärit L'Oreal Telescopic & Mega Volume
Naked paletti sis. aurinkopuuterin, poskipunan ja highlighterin.
Gina Tricotin peitepuikko korostamiseen
Rimmel kulmakynä.



jenny.

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Another outfit of the day

Paljon kaivattua arkimeikkitutoriaalia on huomenna tiedossa, tähän väliin asukuvaa ja värjätyn tukan ihastelua.
Ja kysymys parisuhteessa oleville ihmisille. Me tässä kamppaillaan just ajatuksen kanssa, että kerrankin kun tulin töistä kotiin ihmisten aikoihin, että mitä sitten pitäis tehdä? Tai niinkun, ollaan aina vähän niinkun sammaloiduttu tohon sohvalle illaksi. Ei vaan tuu tehtyä mitään samalla tavalla, kun asuttiin eri paikkakunnilla, että viikonloppuna kun nähtiin piti tehdä hurjasti kaikkea ja mahduttaa kaikki tekeminen muutamaan päivään.
Tässä me pohditaan, aletaanko piirtelemään keijukaisia tai pelaamaan Chras Bandicootia, mitähän siis meillä ei ole edes. Mutta vois sitä silti pelata? Hyvä ehdotus mieheltä. 
Koirat on jo lenkitetty, ruokaa tehty, siivottavaa ei ole, kuvia ei voi mennä ottamaan koska valotus ulkona -100%, kaikki leffat katottu, mies ei suostunut lähteen Amarilloon, telkkarista ei tuu mitään ja ulkona on talvisodan kylmyys. Ja minähän en ulos mene, ennenkun on pakko. Ajelutkin on ajeltu. Mies ei suostu tallille. 
Joten kymysys kuuluu, mitä teette kun pitäs jotain tehdä kun kerrankin on yhteistä aikaa?
Lyö pää yhtä tyhjää kun tänään radiosta kuullulla naisparalla, jonka aivokapasiteetti ei riittänyt muuhun kuin aiheuttamaan myötähäpeäaallokon kaikille, jotka olivat kuulolla. "Eniten ihmisiä tappava eläin maailmassa? a)hyttynen, b)valkohai, c)leijona". Joo, vastaus ei oo valkohai eikä leijona, mut vastaappa nyt sit se valkohai. 
Ja toiseksi, mun maailma romahti. Kuulin suru-uutisia kahdestakin eri asiasta. Tärkein, eli se, että mun elinehtoni, asia mille elän, lopetetaan. Ei, asia ei koske mun koiria eikä miestä, ei perhettä, ei kamuja. Vaan… Pollyja. Joskus vaan on liian raskasta. Ja nyt on sellanen hetki.
Ja kolmanneks, mun ikuisuushaave, ikuisuussäästökohde silmien leikkaus.. Kariutui tänään optikolla. Tai joo, ei kariutunut, sanottiin että voihan ne leikata joskus kun näön heikkeneminen pysää, mutta ei kannata, koska joudun kuitenkin "ikänäköni" takia pitämään aina lukulaseja kun luen tai katon lähelle. Toi mun työhän ei oo mitenkään sellasta likityöskentelyä. Joten.. Mä päädyin sitten testaamaan monitehopiilareita. Kuulemma ekan viikon on olo aika hassu. 

 Taas tää meni tälläseeks läpinäks vaan, olis kiva saada vähän vinkkiä tähän tuttuun ja turvalliseen, sillon tällön ehkä vähän turhauttavaan arkeen!


jenny.

maanantai 27. tammikuuta 2014

Almost all white outfit

Sain joskus kommentin, että mulle vois sopia koko valkoinen asu, ja tittidii, sen inspiroimana tässä sitä nyt olis, melkeen koko valkosena.

 jenny.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Video

Ouujea, jos nyt sitten vihdoin tää kysymyspostauksen vastausvideo näkis päivän valon. Onpahan taas vuodatettu kyyneleitä, vaivuttu epätoivon syövereihin, kirottu nykytekniikka+vetyperoksidin kemiallisen kaavan toimivuuden toteutumattomuutta, melkein iMac hakattu paloiks kun pino halkoja, internetti huusi epävakauttaan juuri tietenkin silloin, kun aloin lataamaan videota. Youtube ilmottaa näppärästi että hähää, et sä noin helpolla pääse, yli 6 tunnin leikkaamisen jälkeen (siis 6h meni tän videon kans, niitä muita yrityksiä ei ees lasketa herranenaika) pitäis vielä osata vaihtaa videon muoto muodosta .pdaidfcujdxssssxsdsasaprojectaaaaassdasdja muotoon .mov. Ja sitten kun tää rumba saatiin suoritettua neljän eri ohjelman avuin, youtube ilmoittaa, että videon lataaminen kestää n.7500 min. Ei poka auttanu kun kaivaa laskin esiin.. 
Eli vaikkakin video on 30 minuuttinen, antakee anteeks mutta hei se oli 49 minuuttinen, joten aikas hyvin karsein turhaa tekstiä ja kohtia jossa oon silleen että ÖÖÖ. Ja ei, ei tullut kuulookaan tehdä kahdessa eri osassa tota, jos mä olisin ruvennu tota kahdeks eri videoks leikkaamaan niin se olis soronoo ollu koko hemmetin toteutukselle. Joten, ne (3) jotka jaksaa koko videon kattoa niin hienoa, ei oo mennyt koko uurastaminen ihan hukkaan. Ja ei, en mene mihinkään kurssille jossa opetetaan leikkaamaan videoita. Ja ei, en varmasti pyydä apua keneltävään joka osais, koska oman äänen kuuleminen koneelta on kauheaaaaaa myötähäpeää. 
Ai kuinka niin "minä ite"?

Nyt määä lähe hääämessuille!


ps. Yhdessä kohdassa on sama muutaman sekunnin pätkä kaks kertaa peräkkäin. Se, kun viskon koiraa. Ja tiedän, oon ärsyttävä. Laitetaan asiakkaan piikkiin, joka teki oharit ihanasti<3

torstai 23. tammikuuta 2014

Animalistic

Sorry hiljaiselosta blogin puolella, on tehnyt ihan hyvää olla pari päivää hissukseen. Tosin on niin paljon muuta ajateltavaakin nyt kun messutkin lähestyy ja pitäis kaikki saada edes jotenkin sujumaan. On ollu lääkärireissua, pommiin nukkumisia, ihmisten aiheuttamia harmaita hiuksia ja videon leikkaamisen kanssa taistelua. Lääkärireissukin oli oikeen otollinen mun tuurilleni: 
Lääkäri ensin myöhässä 25 min, kyllähän sitä yli sadan euron tuntipalkalla tosin raaskiikin olla. Pelkään yli yli yli kaiken verikokeita. Tai en pelkää, vaan veren otto kuvottaa niin paljon että vaakatasossa on oltava ja silti näkyy tähtiä. Verta otettiin joku 7-8 purkkia ja mä ajattelin, et jea, selvisin! Kunnes kilisee ja hoitajan suusta pääsee sana "oho"- mikä ei vaan voi tietää mitään hyvää.
Joo. Veripurkit siellä sitten lenteli ja arvatkaa nyt mitä se käytännössä sitten tarkottikaan. Toisen käden rei'ittämistä. 
 Alkuviikon asua ja älkää välittäkö housuista, niissä on kynsipölyä ihan hieman vaan, eikä tuo minun rakas kameramieheni sitten viittinyt esimerkiksi huomauttaa siitä. Enivei. Mulla on mun kynsihistorian pisimmät kynnet, varmaan 2,5cm pitkät tällä hetkellä. Tosin.. Kahdessa sormessa vaan kun en kerkeä koskaan kerralla niitä valmiiks tekemään.
Kuvvaaa tullooo kun ovat valmiit!


jenny.






maanantai 20. tammikuuta 2014

-

Oltiin viikonloppuna Siljan kanssa vähän kattelemassa ja kiertelemässä kaupungilla, ei suinkaan tarttunut mitään mukaan. Hyvä kun molemmat yritti puhua toiselle järkeä jostain vaatteesta, "et sä tota tarvi", "muista säästää", "toi ei näytä hyvältä hengarissa".
Yritän kuvata vähän viimeaikaisia ostoksia, vai olisko video kivempi? 
Mä kuvaan jälleen kerran sen kysymysvideon heti tällä viikolla, kunhan kerkeen sellasessa välissä jos aurinko vaikka vielä paistais. Tietokoneen valossa kun on niin nättinä niin nättinä, naama valkosena ja kiiltävänä kun rasvakattila. Eli antakee anteeks, mä teen kyllä sen! 
Sunnuntaina ollaan liikkeen tyttöjen kanssa edustamassa Porin häämessuilla, sinne saa tulla moikkailemaan!


 jenny.


sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Bun

Ärripurri sentään, mun piti julkasta tänään se kauan odotettu kysymyspostauksen video mut arvakkaapa mitäääää… Sitä videota ei löydy koko tietokoneelta. Ei niin mistään. Niinkin käteen kun tää koko viikonloppu oikeestaan on mennyt niin olipahan sitten tämä täydellinen piste i:n päälle. Eikai auta sitten kun kuvata huomenna taas uusi, tällä kertaa kuvaan sen kyllä tietokoneen kameralla, sillä toi Sony herjaa jo vartin jälkeen että kamera ylikuumenee. Yeaaaaahhhhhhh… 
No mut eniveis, kuvaa viikonlopun asusta ja ampiaispesästä päässäni ja niistä kengistä, joiden väriero oli aika… No kyllä nyt jokainen näkee mitä ajan takaa. Malli kengässä on eri, koska en löytänyt enää kuvaa ton kengän mallikuvasta, mutta sama oli väri "tan" ja no.. Melkein. Mut vaan melkein.


jenny.

perjantai 17. tammikuuta 2014

LeoFriday

 Okei. Nyt mä niin avaudun muutamasta seikasta. Ekaks siitä, että oon rakastunut mun uusiin kiina-ihme-arskoihin. Oon haaveillu samantyylisistä Raybaneista, mutta itteni tuntien mun on oikeestaan aika turha ostaa kalliita (aurinko)laseja. Kokemuksen syvällä rintaäänellä myönnän että viime kesän kadonneinnen tai hajonneiden arskojen saldo oli sellaseet 7 kappaletta. Sijotin Michael Korsin aurinkolaseihin ennen Mallorcan reissua ja ne on… Jos tämän hetkisen leposykkeeni 115 jälkeen helpottais sanoa että ne on kuin onkin tallessa. Visusti tallessa. Ekat arskat kun näkee toisenkin kesän. 
Tai talvenkin vois nähdä, jos oisin oikeesti ihan kartalla niiden tämän hetkisestä sijainnista, mä jossain niin näin ne… Varmaan 3 kk sitten kun purin matkalaukkuja?
No eniveis. Nää on uutukaiset jotka on kun liimattu mun naamaan ja hinnalla aivan totaalisen pilatut, oisko olleet 8 eugenia? Ei poka pal haittaa jos menee hukkaan. Tai istut niiden päälle. Tai Nippe syö ne. Tai isäntä "mä vaan lainaan"
Yea right.
Sitten seuraava seikka. Mun sydäntä raastaa kirjottaa tätä, nettikauppojen puolesta puhujana ja vannoutuneena sänkyshoppaajana, äärettömän helppouden tavoittelijana kerron nyt 3 (KOLMESTA) epäonnisesta hetkestä ja miten oon juuri menettänyt viimisen viikon aikana hermojani. 
 Tilasin viime kuun lopulla Urban Decayn tuotteita heidän omilta nettisivuiltaan jenkeistä, sillä silloin oli ne saatava ja kaikkialla muualla oli sold outtia päivästä toiseen. Tuumasta toimeen ja kappas, mä vieläkin tahin sen tilauksen kanssa. 
Tilaus UD:lle meni perille ja he lähettivät tiedot johonkin hiton "uuu maailman helpoin tapa postittaa ympäri maapalloa, nopeasti ja vaivattomasti". Ota yhteyttä tähän firmaan, saat USA-osoitteesi. Anteeksi?
Joo, että sitä oikeen sitten Floridassa, muistaakseni Sarasotassa asutaan. No seuraavaksi tulee viestiä että pakettisi on vastaanotettu siellä Sarasotassa?! "Lähetätkö meille oman kotiosoitteesi?"- Joo, ei ku hei en. 
Tästä ilmoituksesta on noin 10 päivää. Sitten piti täyttää jokasen tuotteen hinnat, kertoa mitä paketti painaa ja hetkonen tehdä sitä ja tota, ja vielä ITSE pyytää ko.yritystä lähettämään paketti sulle. Nyt on pyynnöt pyydelty, verta vuodatettu ja todettu, että jos ei nyt paketti lähe mulle tänne niin mun on valitettavasti myönnettävä, että mun ja google translaten suhde katkeaa ja näin ollen avaan sanallisen arkkuni heille. 
Ainoa juttu tässä vaan on se, että mun sanallinen ulosanti englanniksi on suht tynkä ja vihaa hallitsemattomissa tilanteissa se yleensä rajoittuu sanaan "wtf" tai "what's wrong with this s**t.." Pitänee lähteä Sarasotailemaan ja näyttämään kansanvälisiä käsimerkkejä helpottaakseni kaikkien arkea, ja ennen kaikkea nopeuttamaan ja nimenomaan helpottamaan pakettini lähettämistä.
Seuraava. 
Tunnen miten mun vereni kiehuu, mutta eilen oli todella haastavat 20 minuuttia elää mun pääni sisällä. Itse en omista tulostinta, ja en tiedä minkä järjen mukaan vaan ja ainoastaan Nelly.comiin palauttaminen täytyy tapahtua niin, että siihen on tulostettava se lappu. Niin old schoolia. Kas kun ei polttomerkein käsketä kirjottamaan sitä lappua. 
Enivei, mulla oli varmaan 250 euron edestä tavaraa, oli takkia ja paitaa kahdessa eri koossa. Tarkoitus oli palauttaa kaikki muut ja jättää yksi takki, joka maksoi muistaakseni n. 40euroa. Meen sitten äiteelle tekemään palautusta kun tietokoneen näyttöön läsähtää teksti, että tuotteen toimituksesta on kulunut yli 14 päivää ja näin ollen palautusta ei voi suorittaa. 
Luettuani tekstin 56 kertaa ja sisäistettyäni asian että hitto vie, tuleeko mun 40 euron takille hintaa 250euroa?! Sitten laitoin paniikkiviestiä asiakaspalveluun, että ei tää homma näin voi mennä kun ei oo päivät menny umpeen vielä. Oon tän asian kanssa aina todella tarkka. Pakettini tais saapua 7.1 ja tilauksen tein 23.12. Ei ihan menny niin kun luvattiin "2-5 päivää" toimituksessa, joten vetosin siihen ja mietin jo synkkiä ajatuksia, entäs jos en pystykkään palauttaan niitä? 
Siinä sitten hermoilin ja selailin puhelinta ja sähköpostia, etein todisteita oonko mä nyt kämmännyt ton päivämäärän. Mielessäni nään sen hetken, kun saan vastausen että hähää, bitch you pay me tulee vastaukseks ja sillon mä olisin revennyt liitoksistani. Kello käy ja tukka harmanee. 20 min päästä sain aivan täysin liian tyynen vastauksen mun panikointiviestiini: "Olemme muuttaneet tilaustasi ja nyt voit suorittaa palautuksen".
Mun ei varmaan tarvi kuvailla mun helpotusta mitenkään.
The last one…
Okei. Nyt tulee se kaikkein vaikein. Tein super-ale-löytöjä iki-ihanassa, koskaan pettymystä tuottaneessa NewLookissa, jonka asiakkaana oon varmaan roikkunut 3-4 vuotta kö? Löysin kahdet (kolmet vai neljält) ihanat kengät, joita olin kattellut pidempään aivan naurettavin halvoin hinnoin. Ja tarkoitan siis saappaita, alle 20euron. Kyllä.
Saappaiden väri arvelutti mua hieman, oliko se nyt sitten "tan" se väri, kuvissa näytti ihan inan kellertäviltä, mutta ei mitenkään häiritsevästi. 
Kun olin tehnyt tilauksen, aloin oikeesti miettimään, että okei, olkoon vaikka keltaset, kyllä mä noilla hinnoilla rakastan niitä vaikka sitten niinkin paljon, että kuskaan kirppikselle. Tänään tuli puolet koko tilauksesta, jossa oli sitten ko.bootsit. Jännityksellä, ehkä vähän kauhistunein fiiliksin avaan pakettia, olisko niiden väri ihan kamala luonnossa. Kuvat saattaa usein vääristää HIEMAN väriä. 
Paketin avattuani tuli sellanen pieni harmituksen aalto päälleni kun tajusin kenkien olevan väärät. Tai niin mä luulin. Molemmat saappaat oli ihan oikeat..Malliltaan. Se väri, tan.. Mun täytyy ottaa kuvat luonnonvalossa noista saappaista ja verrata sitten noihin kuviin NewLookin sivuilla. Anteeks nyt vaan, mut jos kenkien väri luonnossa muistuttaa suklaata tai sitä itseään, kun pitäs olla vaalean ruskeat pienellä keltasen twistillä? Ei mittää värisokeutta olis liikenteessä NewLookin suunnilla? Tollasta mokaa ei nyt vaan missään nimessä voi käydä.
Yritän saada heti viikonloppuna kuvattua jonkun asun missä olis toiset kengät ja postaan kuvan myös niistä nettisivujen kengistä niin ymmärrätte mun huvittuneisuutta ja hämmennystä. Siis pieni moka ja väriero olis ollut ihan ok mutta jos on ääripäästä toiseen väriskaalaan, niin jossain viiraa ja pahasti. Oon häävimmin pettynyt mutta no.. Ehkä ne näyttää kivemmilta huomenna. 
Kiva avautuminen- kivat viikonloput!


jenny.

torstai 16. tammikuuta 2014

Fifty Shades of Grey

Multi-klisee otsikko, mutta no can do. 
Vähän asukuvaa taas vaihteeksi, oon vaan saanut kauheita inspiskohtauksia viime aikoina. Nimimerkillä puhelimen muistio täynnä epämääräsiä muistiinpanoja. Esimerkiksi asu vol 10243242:
"Leo hous, musta k.paita, new look uudet korot ne uudet siis, kult vyö, isot timanttikorvikset ne isot" 
Yhtä selkeetä soppaa kun kasikymppinen kossu. Asuideat tulee yleensä sillon, kun normaalisti ihminen laittaa silmät kiinni ja alkaa nukkumaan. Mulla alkaa vasta sillon raksuttaa. Hemmetin hienoa, ettei aamulla sitten tarvi kamalasti kaavailla ja asukriiseillä. (Sillä life's too short to dress boring clothes.) Älylamppu vaan on hivenen heikentynyt yöstä, sillä noi mun muistiinpanot… 
"musta k.paita"- Mikäköhän niistä? Uskokaa tai älkää mut tuolla kaapissa saattanee olla muutama kappale mustaa kauluspaitaa tarjolla..
"New Look uudet korot ne uudet siis"- Niin siis ne, mitkä ei oo ees saapunu postista ja en ees tiedä onko hyvät jalkaan? Suunniteltu on puoliks tehty?
Mä vaan nään sen asukokonaisuuden päässäni ja ei oo kauheen helppoo siirtää ajatuksia "paperille" sillon kun nukkumaanmenoaika on ylitetty kolmella tunnilla.
 Hahaa, kyseiset kuvat on muuten kuvannut mun tekniikan ihmenainen, minun ihana äitini. Kuvia tulee sekunnissa 35 ja kaikki on joko tärähtäneitä, sumeita, jalat tai pää puuttuu tai rajaus on niin, että meikästä näkyy puolet. Eli kuvia saapi ottaa sitten monen monta, että olis jotain julkaisukelpoisia. Mutta vaikka aina äiti saakin huutia kuvien tasosta, jotenkin se aina vaan suostuu kuvaamaan uudestaan ja uudestaan. Joskus olin heppailemassa niin kuvia tais olla sellanen 400-500 ja kaikissa oli muka jotain vikaa.. Mitenniin tarkka?!
"Entisenä" kuvaajana osaa vähän sanoa mikä näyttää kivalta ja missä ja miten, niin sitten kun itse on kameran takana saa sellasia kuvia kun haluaa, mutta kun luovutat kameran jollekin toiselle, niin… 
Niin.
(Ja äiti kun luet tän, kun tuut kynsihuoltoon aamulla, tiedät mitä eka tehdään hähää)

 jenny.