perjantai 29. maaliskuuta 2013

Mission impossible?


Muistatteko, kun kerroin että tuttuni pyysi pari viikkoa sitten, jos hän voisi tehdä housut minulle koulutyönä. Projekti etenee ;) Ollaan käyty tutkimassa kankaita, ja päästiinkin yhteisymmärrykseen! Housuista tulee korkeavyötäröiset ja niitikkäät. Enempää en kerro tällä kertaa.
Mä en tiedä aina mikä muhun menee joka ikinen kerta kangaskaupassa. Sormet syyhyy ja "tosta kankaasta tekisin tota ja tosta tollaseen"- lause soi repeatilla päässä. Se inspiraatio on jotain ihan käsittämätöntä SIELLÄ. 
Mihin se inspis sitten katookaan, kun kannat kotiin pussillisen kankaita ja kotona kaivat ompelukonetta esiin? Mulla on ollu toi pussi kaks viikoa vähän eri paikoissa, oon siirrelly sitä paikasta toiseen, ettei vaan kankaat jäis käyttämättä, et vähä niinko huijais itteensä koko aika, "tänään ompelen"- Mikä sinällään on oma vitsinsä. 
Mä en osaa ommella. Sillon kun muut ajo "ompeluajokortin" ala-asteella, ni eihän nyt Ruotsissa sellasta tietenkään järjestetty. Eli olen totaalinen luuseri tässä lajissa. Höyhensarjalainen raskaassa sarjassa. Hyttynen liiskattuna tuulilasiin. Mulla ei oo hajuakaan, miten toi kone langatetaan, saatika jos pitäis tehdä jotain erikoisommelta. 
Vankalla pohjalla siis tää mun urakkani.

 Housukangasehdokkaita.

Tässä tulee kankaat, joista mun ois nyt tarkotus tehdä sitten huivi ja mekko. Tai hame. Ja jos tosta sininenbeigemustavalkosesta kankaasta jää ylimäärästä, niin jonkun kivan pussukan. Hyvät suunnitelmat siihen nähden, että muistin just.. 
En oo nähny laittaa lankaa neulaan reiluun vuoteen.

 Ei saa lannistua. Mä sentään kaivoin näin perjantai-illan ratoksi sen pirun ompelukoneen, mistäs muualtakaan kun keittiöstä, jauhojen sun muiden ruokatavaroiden joukosta. 
Älkää kommentoiko mitään. Säilytyspaikka on aivan oivallinen. Huomatkaa myös taiteellinen toteutus sivellin- toiminnon kanssa.
Tänään mulla oli myös erittäin vaikea elää itseni kanssa. Ei tullut uni viimeyönä, ja heräsin aamulla vielä töihin. Asiakkaat, jotka joutu tänään kohtaamaan mut, pyydän anteeksi hysteerisyyttäni. Lupaan lopettaa myös pääni hakkaamisen pöytään, kun en kestä omia ajatuksiani.
 Lupaan skarpata.
(:DDD)

Nyt lähen hajoilemaan ton ompelukoneen kanssa. Wish me luck. Sitä tarvitaan. (Kerrankin toi ärsyttävä sanonta pitää paikkansa.)

Hyvää viikonloppua!!

Jenny.

2 kommenttia:

Kiitos asiallisesta kommentistasi :)